Bisneskiemuroita

Sammonkadulla suunnilleen vanhan Siiri Korkee -rintaliiviliikkeen paikoilla on mystinen kauppa. Ikkunassa mainos "käyttämätöntä ja vähän käytettyä" ja heti esillä 70-luvun lasikuitupuusukset, jotka eivät ainakaan näytä vähän käytetyiltä.

Veikkasin, että se on pultsarien oma kauppa. Tähän mennessä moni on ollut samaa mieltä, vaikka kukaan ei tunnu tietävän sen todellista historiaa. Erityisesti kiinnostaisi tietää miksi kaupan pitäminen on niin vaikeata aikataulullisesti.

Iloista joulumieltä

ja rauhallista pyhien aikaa kaikille Kalevan asukkaille ja Kalevasta pitäville

toivottaa Mette!

Talvisumua Kalevassa

Tammerkoskesta nouseva sumu peittää Kalevankin, kun pakkasta on jonkin verran. Sauvakävely on kaupunginosan lempiurheilua.

Jouluseimiä

Kalevan kirkossa on näytteillä muutama omaperäinen jouluseimi loppiaiseen asti. Kirkko on avoinna klo 11 - 15, ja siellä on muutenkin rauhallinen tunnelma joulukiireiden keskellä.

Itsenäisyyspäivän kuvatunnelma Kalevankankaalta.

Kolaripaikka

Eipä uskoisi, että tässä on eräs Tampereen pahimmista kolaripaikoista - Teiskontien ja Kaupinkadun risteys. Viimeksi rysähtivät bussi ja henkilöauto.

Vainajia ei yleensä sentään tule.

Kenkä tolpassa

Kenen kenkä on jäänyt Liisanpuistoon?

Kävin Saukonpuistossa kuvaamassa iltataivasta ja säikyttelemässä lenkkeilijöitä. Ärinöistä päätellen ainakin koirat olivat varmoja siitä, että koivun alla kyyristelevä tyyppi on itsensäpaljastelija joka olisi syytä pikimmiten kuohita.

Ikuinen kaupunki

Kävin Tampereella. Tämä tärähtänyt kuva on Sammonkadun alkupäästä. Paikalta, jonka muistan koko elämäni ajalta. Heti oikealla oli R-kioski, seuraavassa rakennuksessa omituinen pieni lahjakauppa. 10-vuotiaana sieltä piti saada vedettävä gorillarobotti, joka sylki tulta. Ostin sieltä lahjan veljenpojalleni vielä viimeisinä kuukausina ennen sulkemista.

Näissä taloissa on ollut rahaliikkeitä, kebab-paikkoja, rintsikkaliikkeitä, asunnonvälitystä ja ties mitä. Heti vastapäätä kadun toisella puolella SYP, johon sain ensimmäisen oman tilini. Itse asiassa tilini on merkitty edelleen samaan konttoriin, joka nyttemmin on siirretty Kaupinkadun toiselle puolelle. Aikanaan sen vieressä oli kahta intohimoani, pyöräilyä ja koottavia lentokoneita myyvä Onne Korkee, josta kirjoitin aiemmin.

Fyysisesti ympäristö on muuttunut tuskin ollenkaan. Sanotaan, että kaupungille on tyypillistä syke: liike joka tuntuu mutta joka palaa lähtökohtaansa. Todennäköisesti tämä kadunpätkä näyttää samalta kun minuakaan ei enää ole. Kaupat aloittavat ja lopettavat, mutta vanhan korvaa aina jokin muu. Vikkulasta tuli videovuokraamo. Nyt siellä taitaa olla etninen ruokakauppa. Epäilyttävännäköiset taatelipaketit palasivat Sammonkadun varteen muutaman vuoden retrofuturistisen audiovisuaalisen harharetken jälkeen.

Maalla vanha korvataan uudella, kylät kuolevat kokonaan tai peltojen päälle vedetään moottoritie ja kerrostaloja. Kaupunki pysyy. Se on ihmisen elämäntavan päätepiste. Joissain maissa siinä ollaan pysytty jo vuosisatoja.

Mitäs me paikallisaktiivit

Olin eilen työn puolesta kuuntelemassa tamperelaisten asukas- ja omakotiyhdistysten ideointia kulttuuripääkaupunkiudesta.
Joku mainitsi kotisivut kätevänä tapana tuoda kaupunginosille näkyvyyttä. Kun olin vain kuvaamassa, en kehdannut puhua, mutta blogi olisi ilmainen, helppokäyttöinen ja keskusteluakin mahdollistava vaihtoehto. Ja eikös se ole näin eTampereen jalanjäljissä hienoa, että esimerkiksi tämä Kalevablogi syntyi niin sanotusti omaehtoisesti, ihan ilman hankerahoja ja aktivointeja? Tamperelaista kaupunkikulttuuria aidoimmillaan siis?

Mansetorilla on samantapaista ideaa, mutta harvakseltaan näyttävät päivittävän yksittäisten kaupungiosien sivuja. Kalevalla ei sivuja siellä olekaan, joten taidamme olla kaupunginosamme ainoat aktiivit. Naapureista Petsulla ja Kissanmaalla on yritystä.

Blogilistalla on kaikkiaan 54 Tampere-luokitettua blogia (joihin tämä ei näköjään kuulunut - otin oikeudet korjata asian). Kulttuurikaupunkia pohtivat varmaan riemastuisivat tästä ruohonjuuritason tamperelaisuudesta, jos tietäisivät. Vaan aika harva siinä joukossa (niin kuin muissakaan joukoissa ns. blogistanian ulkopuolella) on koskaan blogeista kuullutkaan.
Ja toisaalta, vaikka viranhaltijat kiinnostuisivatkin ruohonjuuritasosta, ruohonjuuritasolla kaupungin hankkeille tavataan nyrpistää nenää. Saa nähdä, onnistutaanko Tampere2011 -hankkeesta tekemään poikkeus. Se ei nimittäin onnistu mitenkään, ellei asukkaita jotenkin saada asian taakse.

No, taisin harhautua jaarittelemaan. Palaan odottamaan illan myrskyä ja sitä, että Ilveskadun viemärit tukkeutuvat ja saadan taas tulva.

Vieraissa

Koettelen Kalevablogin rajoja julkaisemalla Kissanmaalla otetun kuvan. Kerrostalon päädystä löytyvä yksityiskohta on mielestäni niin kiva, että uskaltaudun tekemään näin. En ollut ennen huomannut koko asiaa. Matkailu avartaa.

Taidekuvia Liisankalliolta

Olin tänään herkän taiteellisella tuulella, ja otin kaksi syvää symbolista merkitystä huokuvaa kuvaa. Ensimmäisessä meillä on kellastuneita tammenlehtiä ja kirkko. En uskalla edes ajatella, kuinka syvällinen tämä asetelma on.

Toisessa voimme nähdä lintuja Liisankallion yläpuolella. Ovatpa ne pahaenteisen näköisiä! Ajatelkaa niitä tuhansien lintujen parvia, jotka lentävät iltaisin ympäri naapurustoa. Minä en ainakaan saa unta, jos ajattelen.

Kuvalinkki

Mark N. on kuvannut innokkaasti mm. Kalevassa. Hyvä hyvä!

Kuoriaiset

Huomasitte kai Sunnuntain 16.10. Aamulehdestä, että Pellervonkadulla on menossa suuri myrkytysoperaatio vyöturkiskuoriaisten takia. Tunteeko kukaan näissä taloissa asuvia henkilöitä, Kalevablogiinkin voisi tehdä asiasta jutun?

Paikallista tietoa

Kun idästä länteen suuntaava pyöräilijä ylittää Kalevan Puistotien Sampolan kohdalta, on helppo nähdä onko pyöräilijä paikallisia vai ei. Tarvitsee vain katsoa osaako hän käyttää Puistotien länsipuolisesta rotvallista löytyvää lohkeamaa hyväkseen. Jyrkät kiveykset ovat aina ikäviä pyöräilijälle. Onneksi tämä lohkeama tarjoaa rampin jota pitkin nousta ajoradan tasosta takaisin jalkakäytävän tasolle. Lohkeama on ollut siinä niin kauan kuin muistan. Se on ihmeen ihana.

Joskus hekumoin fantasialla, että joku pyöräilyaktivisti on yön pimeydessä tarkoituksella tehnyt tuon mainion elämän helpotuksen.

Savimassan sekoitusakseli

Savimassan sekoitusakseli, josta kirjoitin joskus pateettiseen sävyyn entisessä blogissani. Kuljen tämän objektin ohi lähes päivittäin, sen vuoksi kannattaa elää.

Huomioita

Täälläkin on nyt tuo word verification, ottakaa pois jos ette jostain syystä (?) sitä halua.

Lisäksi: jos joku kirjoittajista tuntee lisää Kalevassa asuvia kirjoittajia, heitä saa aina houkutella blogin kirjoittajakuntaan. Suuri asiamme on kärsinyt hiukan anemiasta, blogimme kaipaisi uutta verta.

Kirkko katsoo keskustaan

Jatketaan kuvalinjalla: päivä- ja yöelämää Kalevan kirkon portailta.

Auringonlasku Kalevassa

Aurinko laskee syksyisten tornien taakse. Silkkaa kotiseuturakkautta tämä tällainen.

Kakkukahvit

Sammon uuteen keskuslukioon muuttaneessa Pellervon kirjastossa oli tarjolla kakkua ja kahvia. Kahvia tarjoili punahiuksinen likka, ajattelin heti että hän varmaan kirjoittaa jotain blogia. En tiedä miksi niin ajattelin, mutta näytti vähän sellaiselta. Olisin ottanut mielelläni enemmänkin kakkua, mutta en todellakaan kehdannut.

Lukiossa on teräviä kulmia, se koostuu suorakulmioista ja sylintereistä. Parkkipaikan olemassaolo pilaa hiukan vaikutelmaa. Tämä on kuitenkin pientä. Lukion värit ovat erittäin onnistuneet. Niissä on sellainen syvänmeren fiilis. Varsinkin iltaisin saa vaikutelman Disney- elokuvasta. Toivoisin enemmän kakkukahvitarjoiluita ympäri Kalevaa.

Tornit

Tornien kuvaaminen muodostuu näköjään minulle perinteeksi. Niiden kodikas rykelmä on lempiasioitani Kalevassa, ja etenkin pimeällä näkymä torneille on asuntomme paras taulu.

Kampaamot ja kukkakaupat

Ensimmäinen havaintoni Kalevaan muuttaessani oli kampaamoiden ja kukkakauppojen runsaus. Kun heittää kiven silmät kiinni, rikkoo varmuudella joko kampaamon tai kukkakaupan ikkunan, ainakin täällä Etu-Kalevassa. Määrä ei vähene, se lisääntyy. Kuvassa on yksi näyte joukosta, parturi-kampaamo Desila Sammonkadulla. (Tämä ei ole mainos eikä puhvi, meidän perhe vain käyttää Desilaa, joten siellä sai kuvata.)

Wellington

Wellington

Niinpähän Pedro's Pubin paikalle on tullut Wellington. Sisätarkastuksen saa tehdä joku muu, mutta ulospäin paikka ainakin on tyylikkään näköinen. Aukioloajat ovessa ovat samat kuin ennenkin.

Pedro's Pub

Pedro's Pub

Taloremontti tai ei, Pedro's Pub Teiskontiellä pitää pintansa. Terassi on jäänyt jalkoihin, mutta eipä siinä juuri ole istujia ollutkaan. Etu-Kalevan terassin etsijät päätyvät Pickwickiin tai Ilvestiellä piileskelevään Vaakunaan.

Koditon

Eksyipä eräänä päivänä Kalevaankin yöpymään koditon, nukkui pitkälle päivään. En ole varma, mutta näytti rautatieaseman tienoilla joskus näkyvältä naiselta, jonka ristin Lintunaiseksi erään ruotsalaisen poliisikirjan kodittoman mukaan. Tämä lintunainen ruokkii myös puluja. Teitenkään en häirinnyt häntä, eikä häirinnyt kukaan muukaan. Antaa poloisen nukkua.

Katutyöt

Kalevan Puistokadun katutyöt

Kalevan Puistokatu on kyllä kaunis ja vehreä, mutta katutöiden riivaama. Kun se lopulta saatiin kuntoon, se joudutaan taas repimään auki, koska vesijohtoputki ei käyttäydy kunnolla. No, sattuuhan sitä paremmissakin perheissä.

Niinpä, sanottu työ ei ehtinyt ajoissa, vesi oli nousemassa tornien porraskäytäviin viime rankkasateella. Lauantaina pitäisi tulla valmista.

Remontin jäljet

Kalevassa remontoidaan useita asuntoyhtiöitä. Valitettavasti jälki ei kaunista viehättävää kaupunginosaa. Eipä olisi esiteltävää ulkolaisille vierailijoille, jos sellaisia olisi kaupunkiin saatu.

Sammon Turkis

Murtojäljet

Sammon Turkikseen on tehty jo kaksi "iske ja juokse" -tyyppistä murtoa, joissa on menty sisään ikkunasta, viety sylillisittäin arvoturkiksia ja kaasutettu paikalta. Ei tehdä enää. Sammon Turkis on antanut panna ristikot ikkunaan ja murronkestävän lasin, kuten kuvasta näkee.

Turkisliike on valmis panemaan ikkunoihinsa rahaa; kuvan ottamisen jälkeisenä päivänä lasi oli taas vaihdettu.

Sampolan suihkulähde

Sampolan pihassa on moderni taideteos, joka toimii tuskin koskaan. Kristillisdemokraattien puoluekokouksen vuoksi kaupungin miehet tulivat ja panivat sen vaihteeksi taas kuntoon. Miten kauan kapine sitten tällä erää toimii - ensin se teki ruohikosta suon, koska takaisinvirtaus ei toiminut, ja viimeksi nähtynä korkean suihkun tilalla oli monta matalaa. Ei aavistustakaan, miltä sen oikeasti pitäisi näyttää, se ei koskaan ole pysynyt kunnossa riittävää aikaa. Toivottavasti kuvasta erottuu, että härveliin kuuluu kaksi pystypalkkia, pitkä ritilä ja toiset kaksi pystypalkkia, joiden edestä vesi suihkuaa, ja ritilän alla veden olisi tarkoitus (?) virrata vapaasti.

Kalevan koulu

Kalevan koulu

Kalevan koulu rakennettiin 50-luvun alussa yksityiseksi oppikouluksi. Se oli helvetin huono koulu, vaikka sinne eksyi muutamia oikein hyviä opettajia. Kerttu Seppälän unelmaan otettiin oppilaita vanhempien rahojen vuoksi, joten keskinäinen selkään puukotus oli yleistä.

Kerttu Seppälä piti tiukan kurin. Alkuaan ainoat oppilaiden juhlat olivat kansantanhuja ja piirileikkejä. Eräästä juhlasta tilaisuuteen pakotetut pojat pakenivat ikkunasta, kun heidän piti laulaa:

"Rakkauden tuli palaa
kuin öljy pumpulissa.."

Teiniliitto sai luvan pitää tansseja. Silloin Kerttu Seppälä seisoi pääovella hopeakettupuuhka kaulassaan ja haistoi jokaisen juhliin tulevan pojan henkeä. Jos joku tuoksahti alkoholille, hänet karkotettiin välittömästi paratiisista. Tyttöjen henkeä ei haisteltu, koska tytöt eivät nauti alkoholia. Piste.

Pitkät housut oli ankarasti kielletty tytöiltä, ellei lukujärjestyksessä ollut urheilutuntia. Jos ohjelmassa oli kotitaloutta, housuja ei saanut pitää urheilutunninkaan varjolla, vaan ne oli vaihdettava vessassa. Silloin tällöin käskettiin tyttöjä pistämään kädet pulpetille ja opettaja tarkasti, ettei kenelläkään ollut kynsilakkaa. Tiukka koulu.

Pääporttia vastapäätä oli silloin, kuten nytkin, kioski. Koulun alueelta ei saanut poistua, ellei ollut vanhempien kirjoittama todistus, että kävi syömässä kotona. Opettajat seisoivat vahdissa. Heitä huijattiin yleisesti; kioskilla käynti oli varsinainen urheilulaji. Jos siitä jäi kiinni, seurasi jälki-istuntoa. Koulun oma kioski myi munkkipossuja, joita oppilaat ahmivat nälkäänsä. Ruoka oli äärettömän huonoa, maidossa oli sininen raita, liha oli rustoista ja hajahti epäilyttävältä. Tämän ilmiön syy selvisi minulle, kun sisareni nai koulun pääkeittäjän pojan. Keittäjä oli varastanut ruoka-aineita niin paljon kuin ehti.

50-luvulla oppilaita sai vielä lyödä - ainakin Kalevan koulussa. Pienimuotoinen skandaali syntyi, kun voimisteluopettaja löi lukioluokan poikaa ja poika löi takaisin. Poika sai käytöksenalennuksen ja erotettiin määräajaksi koulusta. Opettajalle ei tietenkään käynyt kuinkaan. Skandaali johtui siitä, että poika kehtasi. Lyödä nyt opettajaa takaisin! Uskonnonopettajalla oli tapana tarkastaa rivien suoruus, kun oppilaat nousivat seisomaan opettajan tullessa luokkaan. Jos rivi ei ollut suora, opettaja - pappi muuten - löi ryhmysauvalla etummaista oppilasta päähän, usein varsin kovaa. Se tuntui epäreilulta, eihän etummainen voinut vaikuttaa takanaan seisovien ryhtiin ja ojennukseen.

Hiukan kuin lukisi Charlotte Bronten "Kotiopettajattaren romaania", eikö totta? Mutta normaalia faktaa - ei vain 50-luvulla, vaan peruskouluun asti.

Nordkapin kulkija

Volkswagen Kleinbus

Kalevassa on todellisia autoharrastajia. Nyt on bongattu aito 50-luvun Nordkapin kulkija, Volkswagenin legendaarinen retkiauto.

Olen antanut kertoa itselleni, että näitä käytettiin pitkän matkan autoina; halpa, sitkeä, vaikeasti ajettava, mutta väkeä mahtuu. En tiedä, ollaanko tätä korjaamassa museoautoksi vai suunnitteleeko omistaja matkaa Nordkapista Hyvätoivonnemelle.

Auton ovessa erottuu Maltan risti. Jos omistaja lukee tätä, toivottavasti hän kommentoi tunnusta, mutta autoharrastajan mukaan tunnus luonnehtii seikkailullista mieltä, on suosittu tatuointina ja tuo mieleen ristiretkiritarit.

Jo joutui armas aika

Vaahterat kukkivat Kalevassa. Kouluaikoinani Kalevan koulussa vaahterankukkia katseltiin luokan ikkunasta. Ne olivat merkki siitä, että rangaistuslaitoksesta pääsee kesäksi pois.

Kalevan Uimahalli.

Tunnen Kalevan uimahallin historiaa hieman henkilökohtaisesti. Ensimmäiset muistoni ovat ajalta, jolloin olin niin pieni, että menin äitini kanssa naisten puolelle. En muistikuvani mukaan saanut mennä aikuisten altaaseen, vaan jouduin tyytymään kahluu- ja lastenaltaaseen. Jälkimmäisen syvyys lienee syvimmillään noin metrin verran. Olen ollut silloin noin kolmivuotias ja uimahalli oli juuri valmistunut. Vuosi on ollut joko 1979 tai 1980.

Kyseinen uimahalli tunnetaan nimellä Tampereen uintikeskus, ja se on tietääkseni ainoa, jossa on 50 metrin allas. Varsinaisia saunoja on kahdeksan, joskin niistä on useimmiten ainakin neljä suljettuna. Lisäksi hallissa on viisi tilaussaunaa, joita voi varata yksityiseen käyttöön. Hallin alla on lukuisien urheiluseurojen tiloja. Hallissa on myös kuntosali, jota en ole kyllä koskaan käyttänyt.

Yleensä vierailen hallissa kahdesti viikossa. Keskiviikkoisin (joinain viikkoina torstaisin) käyn uimassa noin kilometrin verran heti aamusta. Halli ei ole lainkaan hiljainen aamuseitsemältä, täysin vapaata rataa ei ole mahdollista löytää, vaan aina joutuu jakamaan radan jonkun uimarin kanssa. Usein kannattaa valita sellainen rata, jossa uimari ui suunnilleen samaa vauhtia, tällöin ohitustilanteiden välttäminen on helppoa. Sopu antaa sijaa.

Lauantaiaamuisin käymme koko perheen voimalla vauvauinnissa. Lauantaiaamut on varattu erilaisille ryhmille ja isoja altaita miehittävät vauvauinnin aikaan yleensä sukeltajat.

Veden lämpötilaa ei pysty suihkuissa säätämään ja ne on asetettu verraten lämpimiksi, voisin jopa sanoa kuumiksi. Säätimet kyllä asennettiin viimeisimmän remontin yhteydessä, mutta ilmeisesti ne pian tehtiin toimimattomiksi pikkupoikien leikkien vuoksi: hanat oli toistuvasti väännetty äärikylmälle tai -kuumalle, joten pahaa-aavistamatonta suihkuttelijaa saattoi odottaa ikävä yllätys.

Hallin henkilökunta on enemmän tai vähemmän näkymätöntä nykyisin. Muistan vielä vanhan järjestelmän, jossa avaimet vaatelokeroihin pyydettiin kassalta, ja jos halusi kaverin kanssa vierekkäiset, se täytyi erikseen pyytää. Avaimet palautettiin muoviputkeen rahastuskopin kyljessä. Nykyään sisään pääsee TKL:n lipulla, eikä tavallinen hallinkäyttäjä millään tavoin joudu henkilökunnan kanssa tekemisiin.

Meemissä mukana

Olisi kuulemma 40-neliöinen yksiö Domukselta tyrkyllä vuodeksi.

Lautasantenni

Tarvitaan sitä kerrostaloasunnossakin lautasantennia, kuten Kalevan Kaupinkadulla on nähtävissä. Ihmetyttää vain, miten parvekkeen ovi saadaan auki?

Kalevan kulkupelit

Laihian kunta L13

Kalevan kaupunginosassa ei ole puutetta mielikuvituksesta, kun kulkupelejä hankitaan. Laihian kunnan kunnianarvoisa paloauto on viimeisin lisäys Liisanpuiston maisemiin. Viime perjantaina siitä oli näköhavainto, kun se suunnisti keskustaan päin. Muuten se majailee Liisankadun parkkipaikalla tai sen lähistöllä.

Tampereen Taidesuunnistus

Tampereella keksittiin pitää 22 - 24.4.2005 taidesuunnistus, jossa yleisö pääsi tutustumaan 55 eri taideteolliseen kohteeseen ilmaiseksi.

Kalevassa osui reitille osoitteessa Teiskontie 9 (vanha Alkon myymälärakennuksen, nykyään kirjapainon toinen kerros) kaksi ateljeeta, hattuja valmistava Svengana/Paula Talviala ja seinätekstiilejä kutova Anne-Birgit Mäkelä, joka tosin muuttaa piakkoin Leinolaan osoitteeseen Inkerinkatu 8.

Kuvassa on näytteitä molempien ateljeiden mielenkiintoisista tuotteista.

Kalevan vähemmän tunnettuja nähtävyyksiä

Sinisalon sinikuusi

Johanna Sinisalon (Ilman päivälaskua ei voi) täyttäessä 30 vuotta 1988 science fiction -porukat ostivat hänelle lahjaksi sinikuusen (Pigea pungens) ja saivat luvan Tampereen Kaupungin Puisto-osastolta istuttaa sen Sorsapuistoon. Siellä se viettää hiljaiseloa, kuten kuvasta näkyy.

Naurulokit tulivat

Sorsapuisto lauantaina 16.4.2005

Kalevan henkireikä on Sorsapuisto. Nyt ovat lumet lähteneet, naurulokit tulleet ja Kalevan asukkaat vievät lapsensa syöttämään sorsia, kuten sukupolvi toisensa jälkeen on perinne ollut. Puistonpenkeillä riittää istujia, lapset leikkivät ja huutavat. Takana näkyy Tampere-talo, jonka terassit kohta täyttyvät oluen juojista, ellei takatalvi tilapäisesti riistä tätä huvia.

Kevättä Kalevassa

Varma kevään merkki Kalevassa on ensin Pickwickin terassin aukeaminen ja sitten terassin koristeiden hajottaminen. Terassin kaiteissa on isoja ruukkuja, jotka ovat täynnä luultavasti myrttiä jäljitteleviä oksia. Niiden päällä istutaan, niitä ripotellaan pitkin katua ja tämän kevään tempauksena niillä koristellaan kadun reunaan pysäköidyt autot.

Viime yönä pari nuorta naista keksi jotakin vielä repäisevämpää. Teiskontie 8:ssa on menossa ikkunaremontti. Uudet ikkunat ja asunnoista puretut vanhat on pinottu talon etupihaan. Kahden aikaan yöllä kaksi naista otti ja kantoi ikkunan Teiskontietä pitkin. Heillä oli näkijä, unettomuudesta kärsivä talon asukas. Hän ei ollut varma siitä, veivätkö tytöt uuden vai vanhan ikkunan. Tytöt tulivat takaisin ja ottivat toisen ikkunan. Kun he iskivät kolmannen kerran, katselija sai tarpeekseen ja soitti sinivuokot. Ikkunan kantajat ja poliisiauto tapasivat toisensa Pickwickin kulmassa. Siellä neuvoteltiin jonkin aikaa ja sitten nuoret naiset kantoivat ikkunan kiltisti takaisin koko matkan. Poliisiauto ajoi kävelyvauhtia vierellä varmistamassa. Silminnäkijälausunnon mukaan ikkuna näytti olevan niitä uusia, muoviin käärittyjä. Myöhemmin ilmeisesti poliisiauto tuli ja toi kaksi muuta ikkunaa.

Ikkunoiden viennin motiivit ovat hieman epäselvät, mutta ainakin tytöt saivat liikuntaa koko rahan edestä. Ikkunat eivät ole aivan kevyitä. Arvaus on, että poliisit saattoivat leukailla koko matkan - ainakin tilaisuus oli hyvä.

Bussi

Noin kuukausi sitten matkustin kauppaopiston pysäkiltä keskustaan päiväbussilla. Saatoin mummuani kaupungille. Jo ensimmäisellä pysäkillä löytyi tuttuja. En voi olla ihailematta 10 ja 20 -luvuilla syntyneiden luontevaa mutta tuppautumatonta juttelukulttuuria. Bussi oli aivan täynnä jo kauan ennen kirkkoa. Matkustajien keski-ikä kaukana seitsemänkymmenen paremmalla puolella.

Olin auton ainoa alle eläkeikäinen miesmatkustaja. Kaleva on niin lähellä keskustaa, että nuoremmat kävelevät. Paitsi jotkut yksittäiset tytöt. Ehkä he ovat laiskoja tai sitten panostaneet kuukausikorttiin.

Keskustassa olin jo ehkä herkistynyt, mutta samat ikäluokat näyttivät dominoivan sielläkin. Väkeä oli paljon. Ajattelin kaupunkia, jonka täyttävät ihmiset muistavat miten pukivat lapsiaan kouluun 50-luvulla. Vaikka se elämä on huonojalkaista ja usein muutenkin hiljaista, ihmisten oma koettu historia venyy pitemmälle kuin koskaan ja missään aiemman maailmanhistorian aikana. Ja bussissa ja kaupoissa he kohtaavat suuren määrän toisia kaltaisiaan.

Illemmalla töitten päättyessä nuoremmat alkavat täyttää katuja. Ikäihmiset ovat hoitaneet menonsa ja telakoituvat saippuaoopperoiden ääreen. Puolen yön aikaan kadulla hoippuvat nuoret ja nuorenmieliset, aamuviideltä enää yksittäinen juoppo ja vuorolta palaava taksi. Mutta aamuvuorolaiset hankkiutuvat jo bussipysäkeille ja lämmittelevat liikennevälineitä yhdeksään asti seuraavan senioriaallon päiväretkiä varten.

Niin pyörii maailma.

Jäähalli

1965 oli Kalevan suuruuden aikaa. Myös numeroin. 60-luvun lopussa Kalevan seurakunnan asukasluku oli noin 40 000. Nykyään enää puolet siitä. Kun 40 ja 50-luvuilla syntynyt nuoriso muutti pois, kaupunginosa eläkeläistyi nopeasti. Vuonna 1980 asumassamme kerrostalossa (sammonkatu 43) oli vain kolme lapsiperhettä.

Asukkaat olivat eri puolelta Suomea ja ulkomailtakin. Kaleva oli maamme ensimmäisiä alueita, jossa oli tavallista, että neekeri kävelee vastaan kadulla. Tehtiin suuria asioita.

40 vuotta sitten Suomeen saatiin jääkiekon maailmanmestaruuskisat. Helsinkiläiset hidastelivat, mutta maan ensimmäinen, suurin ja kaunein jäähalli saatiin kuin saatiinkin Tampereelle. Avajaiset taisivat olla useimpaan maahan lähetetty suora televisiolähetys senaikaisessa maailmanhistoriassa. Edelleen huomaatte, että jäähallin parkkipaikalta on suora näköyhteys Ylöjärven linkkitorniin. Talkoohenkeä kuvasi, että Domus tyhjennettiin opiskelijoista kesken kiireisimmän kevätlukukauden ulkomaisten toimittajien majoittamiseksi.

Mutta kenen Bubnikin kunniaksi perinteikäs Pub-nik onkaan nimetty?

Rahan keruu ja mättäminen kaukalohommiin ärsytti tietenkin monia ja viikontakaisen Iltasanomien mukaan Jäähalli Hakametsään-liikkeen vastapainoksi myytiin myös rintanappeja, joissa vaadittiin Ilotalo Järvensivulle.

Iltiksen jutun mukaan päättäjäisissä siirryttiin jo suoraan toimintaan, ja joku nuorukainen juoksi jäälle häiriköimään eli tuhrimaan ruotsalaisille myytyjä laitamainoksia. Muuten siinä kai ei olisi mitään ihmeempää muisteltavaa, mutta viekas häirikkö oli varustautunut panemalla piikkarit jalkoihinsa. Liukastelevalla järjestysmiehistöllä kesti pitkään saada piinallisen adhesiivinen ja jyrkästi mutkitteleva öyhöttäjä ulos urheilujuhlaa pilaamasta, mutta yleisöllä oli hauskaa.

Lehdessä oli kuva, missa yksi järkkäreistä on keksinyt kampata pahiksen heittämällä jonkinlaisen kolan hänen jalkoihinsa, mutta lippalakkipäinen aktivisti loikkaa sen yli kuin toinen aikansa legenda Bob Beamon. Ympärillä näkyy kymmenkunta huterasti seisovan näköistä järjestysmiestä katsomassa avuttomina halki ilmojen leiskauttavaa rettelöijää.

Sellaisia me olemme, kansa. Helposti huvitettavia.

Ei talvikunnossapitoa

Kalevassa on huolellisia talonmiehiä. Jos pihaplänttiä ei pidetä talvikunnossa, niin siitä on toki kyltillä varoitettava.

Kyseinen piha on Itsenäisyydenkadun yläpäässä.

Kalevan jänis

Kalevassa on vuosia liikkunut oma jänis (tai monta sukupolvea jäniksiä). Kuten jäljet todistavat, se on taas palannut talvehtimispaikoiltaan, mahdollisesti siirtolapuutarhasta. Pupunen on sangen kesy, sitä pääsee parin metrin päähän, ja se osaa käyttää suojateitä (on nähty ylittämässä Teiskontietä kuin kelpo koululainen; ensin päästetään autot ohi ja sitten rauhallista askelta kadun poikki). Tämä kuva on otettu aivan Kalevan kirkon vierestä, Liisankadun risteyksestä.

Kalevan aseet

Kalevan paradokseihin kuuluu se, että vaikka kaupunginosa on perin rauhallinen, siellä majailevat Tampereen ainoat aseliikkeet rinta rinnan Ilmarinkadulla. Toinen myy ja toinen huoltaa ja kunnostaa.

Liikkeet ovat vanhoja, perinteisiä ja alan harrastajien tiedossa. Seuraava aseliike onkin sitten Ylöjärvellä, ainakin Keltaisten sivujen mukaan.

Vertailevaa tutkimusta Kalevan kaupoista

Taloudellisena henkilönä vertailen Kalevan kauppoja päivittäin. Esimerkiksi tänä aamuna Ruokavarastossa on suorastaan tajunnan räjäyttävä tarjous HK:n Sinisestä, jos sattuu siitä pitämään (mieheni pitää).

Varttuneempi väki kerääntyy ILmarinkadun Siwaan ja Ruokavarastoon. Siwa on kohtalaisen kallis kauppa, mutta Ruokavarastossa hinnat oudosti hyppelehtivät. Kannattaa seurata tarjouksia! Kummassakin kaupassa on hyvät pullonpalautusautomaatit, mikä ilolla todettakoon. Automaatin nielemiä pulloja tulee harvoin, ja henkilökunta vakuuttuu nopeasti.

Sammonkadun Siwa on nuorekkaampi ja sen aukioloajat ovat kunnioitettavat. Taitavat olla joulupäivä ja juhannuspäivä ainoat sulki-päivät, enkä ole niin varma juhannuksestakaan. Hinnoissa on Siwa-lisä.

Pikkolo on varsinainen nuorten aikuisten kauppa, mikä näkyy valikoimassa. Puolivalmisteita ja pikaruokaa - ja satumaiset hinnat.

Koska asun ihan Kalevan kirkon naapurissa, lähden yleensä ostoksille kärryjen kanssa - ostoskärryt ovat endeemisin kulkupeli Kalevassa, esiintymistiheys voittaa polkupyörätkin. Sitten suunta Sampolan kirjastoon tai Palvelukeskuksen vastaavaan. Sieltä S-Marketiin Tullintorille. S-Maerket on ostoksilla käyvän helmi - löytyy laatuja ja halpaa hintaa. Sitten aseman tunnelia Lidliin ja bussilla kotiin. Sammonkadun S-Market on vieraampi. Sitä tuntuvat suosivan omalla autolla kulkevat päätellen täyteen lastatuista ostoskoreista.

Jos asuisin toisessa päässä Kalevaa, taitaisin käyttää Prismaa, vaikka siellä huhuilee kuin Siperian erämaissa. Edes kaiku ei vastaa.

Tämä oli tällainen sormiharjoitus siitä ilosta, että sain lukeutua Kaleva-blogin kirjoittajiin. Lämpimät terveist muulle joukolle!

Sleepless in Sammonkatu

Kaleva on viime päivinä ollut julkisuudessa sitkeän tupakkamiehen ansiosta.
Sammonkatu 39:ssä ei uskalleta nukkua, kun eräs asukkaista on ottanut tavakseen sytyttää asuntonsa tuleen. Ensimmäisellä kerralla syttyi sänky tupakoidessa, seuraavalla kerralla paloi keittiössä ja nyt kolmannella kerralla mies kertoi tupakoineensa kylpyhuoneessa.
Miehen kerrotaan kärsivän "puutteellisesta elämänhallinnasta", mikä ei tietenkään riitä vangitsemisen tai pakkohoidon syyksi. Naapurit ovat aiemmin jo toimittaneet miehen hoitoon, mutta koti-ikävä ajoi hänet takaisin asuntoonsa. Nyt naapurit ovat Aamulehden mukaan kyllästyneet vahtimaan ja sammuttelemaan miehen asuntoa, ja häätökeinoja pohditaan.
- Ei täällä nukuta silloin, kun tiedetään, että kyseinen asukas on kotona, kertoo eräs talon asukas.

Poliisi kertoo lehdessä, että varomattomasta tulenkäsittelystä voi saada puoli vuotta kakkua, eikä tällaisestä teosta epäiltyä voi pitää pidätettynä tai vangita.
Tällä hetkellä mies on kuitenkin vielä esitutkintaa varten putk--, anteeksi, poliisin suojissa, joten ehkäpä uni tulee Sammonkadulla silmään.

Hajamuistoja itäpäästä

Nykyisen Iskun kohdalla oli vielä 80-luvun alussa tyhjä sorakenttä. En tiedä käytettiinkö sitä mihinkään muuhun kuin että tivoli pystytettiin sinne kerran tai pari vuodessa. Silloin sirkuksissa sai vielä olla norsuja.

Kenttä saattaa olla ollut jäännös Vapaa-ajan maasta, kauppaoppilaitoksen oppilaiden pystyttämästä 60-70-lukujen taitteen messualueesta. Viimeksi kun kävin paikalla, siitä oli jäljellä vain yksi tienpätkä, joka erkanee kekkosentien viereiseltä pyörätieltä Pellervon tornien ja Iskun välissä kohti Kalevan keskipistettä. En tiedä onko uusi urheiluhalli rakennettu sen päälle.

Vapaa-ajanmaan tunnetuimmat kohteet taisivat olla kekkosenkäymä hirsisauna uima-altaineen sekä korkea vihreä Kafi-asuntovaunuja mainostanut kota. Kota todennäköisesti purettiin joskus 70-luvun lopulla. Tarkemmin muistavat korjatkoot. Alueella saattoi olla myös torni, mahdollisesti väriltään keltainen ja metalliputkista rakennettu. Mainitsemani tienpätkä oli Vapaa-ajanmaan pääkatu, jonka varrella oli ainakin paineilmalla pystyssäpysyviä kuplahalleja, mutta varmaan myös kiinteämpiä hallirakennuksia. Netistä ei löytynyt mitään aineistoa, eikä jäljellä liene urbaaniarkeologeillekaan paljoa tongittavaa.

Oletteko koskaan muuten miettineet, miksi sammonkatu tekee siellä Prisman päässä hassun mutkan. Prisman vieressä on matalampi aaltoseinäinen rakennus. Se rakennettiin 1970 tai 1971 Kaihari-centeriksi, todennäköisesti Tampereen ensimmäiseksi automarketiksi. Kalle Kaiharilla oli kuulemma ns. suhteita, ja siksi tietä ei vedetty suoraan eli kauempaa ohi myymälän. Jutun todenperäisyydestä ei ole tietoa.

Onko muuten vielä näin: muinoin kauppaopiston parkkipaikan lumet kasattiin keskelle korkeiksi kinoksiksi, joihin tenavat kaivoivat huomattavan suuria lumilinnoja käytävineen ja huoneineen.

Pörriäiset

Teiskontie on vaikea ylittää, se on liian iso. Leikkaus Kalevan yhtenäisyydessä. Varsinkin näin sohjotalvena polkupyöräilijä on tuskissaan. Teiskontien itäpäästä löytyy lounaskahvila Pörriäiset. Ajattelen ensin ihan eläkeläispaikaksi. Kahvia, pullaa ja kotiruoaksi kutsuttuja, perussuomalaiseksi mieltyviä syötäviä edulliseen hintaan. Sisustus on valoisa, hieman teennäisen oloisia puupanelointeja tavanomaisen katutason liikehuoneiston kolkkoutta pehmentämässä. Ollaan juuri syömässä, kun sisään rynnii jotain koululaisia laskiasipullaa syömään. Valtaavat kaikki tyhjät tilat, metelöivät. Eikö se koulun limsa-automaatti riitä? Keskustemme Hitleristä ja Hannah Arendtista, epäilen että viereisen pöydän ruokailijat kuulevat ja paheksuvat. Ulkona sellainen sohjosään sumupilvisyys, joka masentaa helposti, ja saa ajattelemaan hyvää sähköstä. Ruoan hintaan kuuluu tietysti salaatti ja kahvi. Pullasta on maksettava erikseen. Kaikinpuolin turhan intiimi tila minulle, syön ja kahvittelen mieluummin sellaisissa hiukan vieraantuneissa paikoissa kuin huoltoasemilla, rautatieasemilla tai yliopiston massaruokalassa. Seuraavaksi kirjoitan tänne Jäähovista, vaikka se teknisesti onkin Kekkosentien väärällä puolella. Matkaa Kalevasta on kuitenkin vain proverbin kivenheitto.

Blogilista

Kalevablogi on nyt liitetty uudelle ja samalla myös vanhalle blogilistalle. Kutsukaapahan tuttujanne Kalevasta kirjoittamaan, ainakaan vielä ei kirjoitusta ole tullut liikaa. En malta olla kehaisematta edellistä juttua saunavuorosta. Juuri sellaista arjen ja historian kuvausta tänne kaipaan.

Talvi-illan nälkäkierros

Tänään näkyi vähän aurinkoa ja kalevalaiset nostivat pitkästä aikaa katseensa kadusta.

Eilen kuitenkin oli vielä varsin synkkää, hyhmäistä sadetta ja tuulta. Olen lueskellut Huovisen Hamstereita, mikä pitäisi tehdä joka talvi toiveikkaan mielen ylläpitämiseksi. Siksi tallustin töistä suoraan Peetroon ja hykertelin matkalla tyytyväisenä kumisaappaissani.
Ukko luki yhtälöitä ja joi kaljaa (yhden) ja minä sain kaakaon. Peetrossa oli hiljaista, tiskillä setä ojensi Seiskan ja kehotti lukemaan mitä Matille kuuluu. Myymässä oli se tyttö joka tykkää kuunnella Nighwishiä. Peetrossa voi nykyään liittyä kanta-asiakkaaksi ja saada esimerkiksi tekstiviestillä ilmoituksen visan alkamisesta. Hieno asia.

Hamsterin innoittamana kävelimme vielä Neljääntoista ja sapuskaa odotellessa siihen ystävällisempään Siwaan. Harmaaseen vuodenaikaan käy elämyksestä sekin, että syö kepapia alkuillasta selvinpäin. Neljäntoista annoksia on moitittu pieniksi ja kastikkeita keskiverroiksi. Minulle pieni riisikepappi riittää hyvin eikä liha saa uida kastikkeessa. Ukon mielestä pitsat peittoavat useimmat kännipitsalat, Kotipitsasta nyt puhumattakaan.
Hyvin on kalevalaisilla asiat talvituiskuissa niin kauan kun pitsaa ja olutta saa kirkonmäen molemmin puolin.

Ilmarinkadun slummit

Mikä ihme Ilmarinkadussa on? Juuri siellä oli tulipalo, joka hävitti roskakatoksen ja vaurioitti autoja. En tiedä olinko ensimmäinen joka soitti pelastuslaitokselle, ehkä en, sillä liekit olivat jo monen metrin korkuiset kun ne huomasin. Aamulehti sitten vahvisti, että palo oli tahallaan sytytetty. Tuntia aiemmin samana yönä pari pikkuskiniä kävi häiritsemässä minua, toinen yritti roikkua polkupyörässäni kiinni. Päästi sitten irti, ehkä siksi että sain lopulta kaivettua moran taskustani. Seuraavana yönä Siwaan oli murtauduttu, tai ainakin ikkunaan oli tehty iso reikä. En ole pyytänyt elämääni ylimääräistä adrenaliinia, en etsinyt vaaroja. Kiitos nyt kuitenkin elämälle, että se tarjoaa kirjoitusaiheita Kalevablogiin.

Joitain kauppoja

Sammonkadun vikkula oli sitkeä ja merkittävä instituutio. Isoisävainaani osti sieltä herkkuaan taateleita. Isoäitini väitti, että hän sai syövän vikkulan paskaisista ja torjunta-aineiden kyllästämistä tuotteista. Ketju oli jatkuvasti sotajalalla julkisivu- ja hygieniaviranomaisten kanssa. Samaan tilaan tuli myöhemmin videovuokraamo. Kävin siellä mielelläni, koska se oli edullinen, sieltä sai Doctor Pepperiä eikä liikkeessä soitettu nostalgiavetoista sävelradiota. Nyt tilassa on turkkilainen kauppa. Ehkä se kertoo jotain.

Lähellä vikkulaa on polkupyöräkauppa. Aikanaan eli vuoteen 1984 sitä piti Onne Korkee, ja valikoimaa riitti pyöräalan ulkopuolellekin. Itse ostin sieltä koottavia lentokoneita. Onnen sisar (luullakseni) Siiri piti liivikauppaa kadun toisella puolella.

Nykyisen pikkolon kohdalla sinnitteli monikin pikkukauppa. Tietääkseni tiloissa oli aikanaan oikea maitokauppa, jossa myytiin maitoa eikä paljoa muuta. Maito myytiin omiin astioihin. Muistan kun pikkolo tuli ja ajattelin tyytyväisenä, että näin sitä pitää kauppaa pitää 2000-luvun malliin. Myöhemmin näköjään perustettiin toinenkin pikkolo alemmas sammonkadun varrelle. Siitä ei ole kauheasti muistoja, koska asuin silloin jo muualla.

1980-luvun alussa Kalevassa oli kamalasti pikkukauppoja, käytännössä kaikki nyt lopetettu. Jäljellä on oikeastaan kaupinkadun risteyksen pikkolon lisäksi vain sammonkadun alun siwa. Isoja kauppoja oli vain yksi: Anttila. Anttila tosiaan aloitti Tampereella vehontalon (nykyinen ruokavarasto/stag's head) viereisessä tiilitalossa. Yläkerrassa oli leluosasto ja muita vastaavia, katutasossa ruokaosasto. Pelkäsin pienenä annamanna-hiutaleiden tuijottavia naamoja. Anttila lopetti joskus 80-luvun alussa.

Niin pyörähti uusi keltainen vuosi alkuun Kalevassa.