Bussi

Noin kuukausi sitten matkustin kauppaopiston pysäkiltä keskustaan päiväbussilla. Saatoin mummuani kaupungille. Jo ensimmäisellä pysäkillä löytyi tuttuja. En voi olla ihailematta 10 ja 20 -luvuilla syntyneiden luontevaa mutta tuppautumatonta juttelukulttuuria. Bussi oli aivan täynnä jo kauan ennen kirkkoa. Matkustajien keski-ikä kaukana seitsemänkymmenen paremmalla puolella.

Olin auton ainoa alle eläkeikäinen miesmatkustaja. Kaleva on niin lähellä keskustaa, että nuoremmat kävelevät. Paitsi jotkut yksittäiset tytöt. Ehkä he ovat laiskoja tai sitten panostaneet kuukausikorttiin.

Keskustassa olin jo ehkä herkistynyt, mutta samat ikäluokat näyttivät dominoivan sielläkin. Väkeä oli paljon. Ajattelin kaupunkia, jonka täyttävät ihmiset muistavat miten pukivat lapsiaan kouluun 50-luvulla. Vaikka se elämä on huonojalkaista ja usein muutenkin hiljaista, ihmisten oma koettu historia venyy pitemmälle kuin koskaan ja missään aiemman maailmanhistorian aikana. Ja bussissa ja kaupoissa he kohtaavat suuren määrän toisia kaltaisiaan.

Illemmalla töitten päättyessä nuoremmat alkavat täyttää katuja. Ikäihmiset ovat hoitaneet menonsa ja telakoituvat saippuaoopperoiden ääreen. Puolen yön aikaan kadulla hoippuvat nuoret ja nuorenmieliset, aamuviideltä enää yksittäinen juoppo ja vuorolta palaava taksi. Mutta aamuvuorolaiset hankkiutuvat jo bussipysäkeille ja lämmittelevat liikennevälineitä yhdeksään asti seuraavan senioriaallon päiväretkiä varten.

Niin pyörii maailma.

Jäähalli

1965 oli Kalevan suuruuden aikaa. Myös numeroin. 60-luvun lopussa Kalevan seurakunnan asukasluku oli noin 40 000. Nykyään enää puolet siitä. Kun 40 ja 50-luvuilla syntynyt nuoriso muutti pois, kaupunginosa eläkeläistyi nopeasti. Vuonna 1980 asumassamme kerrostalossa (sammonkatu 43) oli vain kolme lapsiperhettä.

Asukkaat olivat eri puolelta Suomea ja ulkomailtakin. Kaleva oli maamme ensimmäisiä alueita, jossa oli tavallista, että neekeri kävelee vastaan kadulla. Tehtiin suuria asioita.

40 vuotta sitten Suomeen saatiin jääkiekon maailmanmestaruuskisat. Helsinkiläiset hidastelivat, mutta maan ensimmäinen, suurin ja kaunein jäähalli saatiin kuin saatiinkin Tampereelle. Avajaiset taisivat olla useimpaan maahan lähetetty suora televisiolähetys senaikaisessa maailmanhistoriassa. Edelleen huomaatte, että jäähallin parkkipaikalta on suora näköyhteys Ylöjärven linkkitorniin. Talkoohenkeä kuvasi, että Domus tyhjennettiin opiskelijoista kesken kiireisimmän kevätlukukauden ulkomaisten toimittajien majoittamiseksi.

Mutta kenen Bubnikin kunniaksi perinteikäs Pub-nik onkaan nimetty?

Rahan keruu ja mättäminen kaukalohommiin ärsytti tietenkin monia ja viikontakaisen Iltasanomien mukaan Jäähalli Hakametsään-liikkeen vastapainoksi myytiin myös rintanappeja, joissa vaadittiin Ilotalo Järvensivulle.

Iltiksen jutun mukaan päättäjäisissä siirryttiin jo suoraan toimintaan, ja joku nuorukainen juoksi jäälle häiriköimään eli tuhrimaan ruotsalaisille myytyjä laitamainoksia. Muuten siinä kai ei olisi mitään ihmeempää muisteltavaa, mutta viekas häirikkö oli varustautunut panemalla piikkarit jalkoihinsa. Liukastelevalla järjestysmiehistöllä kesti pitkään saada piinallisen adhesiivinen ja jyrkästi mutkitteleva öyhöttäjä ulos urheilujuhlaa pilaamasta, mutta yleisöllä oli hauskaa.

Lehdessä oli kuva, missa yksi järkkäreistä on keksinyt kampata pahiksen heittämällä jonkinlaisen kolan hänen jalkoihinsa, mutta lippalakkipäinen aktivisti loikkaa sen yli kuin toinen aikansa legenda Bob Beamon. Ympärillä näkyy kymmenkunta huterasti seisovan näköistä järjestysmiestä katsomassa avuttomina halki ilmojen leiskauttavaa rettelöijää.

Sellaisia me olemme, kansa. Helposti huvitettavia.

Ei talvikunnossapitoa

Kalevassa on huolellisia talonmiehiä. Jos pihaplänttiä ei pidetä talvikunnossa, niin siitä on toki kyltillä varoitettava.

Kyseinen piha on Itsenäisyydenkadun yläpäässä.

Kalevan jänis

Kalevassa on vuosia liikkunut oma jänis (tai monta sukupolvea jäniksiä). Kuten jäljet todistavat, se on taas palannut talvehtimispaikoiltaan, mahdollisesti siirtolapuutarhasta. Pupunen on sangen kesy, sitä pääsee parin metrin päähän, ja se osaa käyttää suojateitä (on nähty ylittämässä Teiskontietä kuin kelpo koululainen; ensin päästetään autot ohi ja sitten rauhallista askelta kadun poikki). Tämä kuva on otettu aivan Kalevan kirkon vierestä, Liisankadun risteyksestä.

Kalevan aseet

Kalevan paradokseihin kuuluu se, että vaikka kaupunginosa on perin rauhallinen, siellä majailevat Tampereen ainoat aseliikkeet rinta rinnan Ilmarinkadulla. Toinen myy ja toinen huoltaa ja kunnostaa.

Liikkeet ovat vanhoja, perinteisiä ja alan harrastajien tiedossa. Seuraava aseliike onkin sitten Ylöjärvellä, ainakin Keltaisten sivujen mukaan.

Vertailevaa tutkimusta Kalevan kaupoista

Taloudellisena henkilönä vertailen Kalevan kauppoja päivittäin. Esimerkiksi tänä aamuna Ruokavarastossa on suorastaan tajunnan räjäyttävä tarjous HK:n Sinisestä, jos sattuu siitä pitämään (mieheni pitää).

Varttuneempi väki kerääntyy ILmarinkadun Siwaan ja Ruokavarastoon. Siwa on kohtalaisen kallis kauppa, mutta Ruokavarastossa hinnat oudosti hyppelehtivät. Kannattaa seurata tarjouksia! Kummassakin kaupassa on hyvät pullonpalautusautomaatit, mikä ilolla todettakoon. Automaatin nielemiä pulloja tulee harvoin, ja henkilökunta vakuuttuu nopeasti.

Sammonkadun Siwa on nuorekkaampi ja sen aukioloajat ovat kunnioitettavat. Taitavat olla joulupäivä ja juhannuspäivä ainoat sulki-päivät, enkä ole niin varma juhannuksestakaan. Hinnoissa on Siwa-lisä.

Pikkolo on varsinainen nuorten aikuisten kauppa, mikä näkyy valikoimassa. Puolivalmisteita ja pikaruokaa - ja satumaiset hinnat.

Koska asun ihan Kalevan kirkon naapurissa, lähden yleensä ostoksille kärryjen kanssa - ostoskärryt ovat endeemisin kulkupeli Kalevassa, esiintymistiheys voittaa polkupyörätkin. Sitten suunta Sampolan kirjastoon tai Palvelukeskuksen vastaavaan. Sieltä S-Marketiin Tullintorille. S-Maerket on ostoksilla käyvän helmi - löytyy laatuja ja halpaa hintaa. Sitten aseman tunnelia Lidliin ja bussilla kotiin. Sammonkadun S-Market on vieraampi. Sitä tuntuvat suosivan omalla autolla kulkevat päätellen täyteen lastatuista ostoskoreista.

Jos asuisin toisessa päässä Kalevaa, taitaisin käyttää Prismaa, vaikka siellä huhuilee kuin Siperian erämaissa. Edes kaiku ei vastaa.

Tämä oli tällainen sormiharjoitus siitä ilosta, että sain lukeutua Kaleva-blogin kirjoittajiin. Lämpimät terveist muulle joukolle!