Blogilista

Kalevablogi on nyt liitetty uudelle ja samalla myös vanhalle blogilistalle. Kutsukaapahan tuttujanne Kalevasta kirjoittamaan, ainakaan vielä ei kirjoitusta ole tullut liikaa. En malta olla kehaisematta edellistä juttua saunavuorosta. Juuri sellaista arjen ja historian kuvausta tänne kaipaan.

Talvi-illan nälkäkierros

Tänään näkyi vähän aurinkoa ja kalevalaiset nostivat pitkästä aikaa katseensa kadusta.

Eilen kuitenkin oli vielä varsin synkkää, hyhmäistä sadetta ja tuulta. Olen lueskellut Huovisen Hamstereita, mikä pitäisi tehdä joka talvi toiveikkaan mielen ylläpitämiseksi. Siksi tallustin töistä suoraan Peetroon ja hykertelin matkalla tyytyväisenä kumisaappaissani.
Ukko luki yhtälöitä ja joi kaljaa (yhden) ja minä sain kaakaon. Peetrossa oli hiljaista, tiskillä setä ojensi Seiskan ja kehotti lukemaan mitä Matille kuuluu. Myymässä oli se tyttö joka tykkää kuunnella Nighwishiä. Peetrossa voi nykyään liittyä kanta-asiakkaaksi ja saada esimerkiksi tekstiviestillä ilmoituksen visan alkamisesta. Hieno asia.

Hamsterin innoittamana kävelimme vielä Neljääntoista ja sapuskaa odotellessa siihen ystävällisempään Siwaan. Harmaaseen vuodenaikaan käy elämyksestä sekin, että syö kepapia alkuillasta selvinpäin. Neljäntoista annoksia on moitittu pieniksi ja kastikkeita keskiverroiksi. Minulle pieni riisikepappi riittää hyvin eikä liha saa uida kastikkeessa. Ukon mielestä pitsat peittoavat useimmat kännipitsalat, Kotipitsasta nyt puhumattakaan.
Hyvin on kalevalaisilla asiat talvituiskuissa niin kauan kun pitsaa ja olutta saa kirkonmäen molemmin puolin.

Ilmarinkadun slummit

Mikä ihme Ilmarinkadussa on? Juuri siellä oli tulipalo, joka hävitti roskakatoksen ja vaurioitti autoja. En tiedä olinko ensimmäinen joka soitti pelastuslaitokselle, ehkä en, sillä liekit olivat jo monen metrin korkuiset kun ne huomasin. Aamulehti sitten vahvisti, että palo oli tahallaan sytytetty. Tuntia aiemmin samana yönä pari pikkuskiniä kävi häiritsemässä minua, toinen yritti roikkua polkupyörässäni kiinni. Päästi sitten irti, ehkä siksi että sain lopulta kaivettua moran taskustani. Seuraavana yönä Siwaan oli murtauduttu, tai ainakin ikkunaan oli tehty iso reikä. En ole pyytänyt elämääni ylimääräistä adrenaliinia, en etsinyt vaaroja. Kiitos nyt kuitenkin elämälle, että se tarjoaa kirjoitusaiheita Kalevablogiin.

Joitain kauppoja

Sammonkadun vikkula oli sitkeä ja merkittävä instituutio. Isoisävainaani osti sieltä herkkuaan taateleita. Isoäitini väitti, että hän sai syövän vikkulan paskaisista ja torjunta-aineiden kyllästämistä tuotteista. Ketju oli jatkuvasti sotajalalla julkisivu- ja hygieniaviranomaisten kanssa. Samaan tilaan tuli myöhemmin videovuokraamo. Kävin siellä mielelläni, koska se oli edullinen, sieltä sai Doctor Pepperiä eikä liikkeessä soitettu nostalgiavetoista sävelradiota. Nyt tilassa on turkkilainen kauppa. Ehkä se kertoo jotain.

Lähellä vikkulaa on polkupyöräkauppa. Aikanaan eli vuoteen 1984 sitä piti Onne Korkee, ja valikoimaa riitti pyöräalan ulkopuolellekin. Itse ostin sieltä koottavia lentokoneita. Onnen sisar (luullakseni) Siiri piti liivikauppaa kadun toisella puolella.

Nykyisen pikkolon kohdalla sinnitteli monikin pikkukauppa. Tietääkseni tiloissa oli aikanaan oikea maitokauppa, jossa myytiin maitoa eikä paljoa muuta. Maito myytiin omiin astioihin. Muistan kun pikkolo tuli ja ajattelin tyytyväisenä, että näin sitä pitää kauppaa pitää 2000-luvun malliin. Myöhemmin näköjään perustettiin toinenkin pikkolo alemmas sammonkadun varrelle. Siitä ei ole kauheasti muistoja, koska asuin silloin jo muualla.

1980-luvun alussa Kalevassa oli kamalasti pikkukauppoja, käytännössä kaikki nyt lopetettu. Jäljellä on oikeastaan kaupinkadun risteyksen pikkolon lisäksi vain sammonkadun alun siwa. Isoja kauppoja oli vain yksi: Anttila. Anttila tosiaan aloitti Tampereella vehontalon (nykyinen ruokavarasto/stag's head) viereisessä tiilitalossa. Yläkerrassa oli leluosasto ja muita vastaavia, katutasossa ruokaosasto. Pelkäsin pienenä annamanna-hiutaleiden tuijottavia naamoja. Anttila lopetti joskus 80-luvun alussa.

Niin pyörähti uusi keltainen vuosi alkuun Kalevassa.