Talvi-illan nälkäkierros

Tänään näkyi vähän aurinkoa ja kalevalaiset nostivat pitkästä aikaa katseensa kadusta.

Eilen kuitenkin oli vielä varsin synkkää, hyhmäistä sadetta ja tuulta. Olen lueskellut Huovisen Hamstereita, mikä pitäisi tehdä joka talvi toiveikkaan mielen ylläpitämiseksi. Siksi tallustin töistä suoraan Peetroon ja hykertelin matkalla tyytyväisenä kumisaappaissani.
Ukko luki yhtälöitä ja joi kaljaa (yhden) ja minä sain kaakaon. Peetrossa oli hiljaista, tiskillä setä ojensi Seiskan ja kehotti lukemaan mitä Matille kuuluu. Myymässä oli se tyttö joka tykkää kuunnella Nighwishiä. Peetrossa voi nykyään liittyä kanta-asiakkaaksi ja saada esimerkiksi tekstiviestillä ilmoituksen visan alkamisesta. Hieno asia.

Hamsterin innoittamana kävelimme vielä Neljääntoista ja sapuskaa odotellessa siihen ystävällisempään Siwaan. Harmaaseen vuodenaikaan käy elämyksestä sekin, että syö kepapia alkuillasta selvinpäin. Neljäntoista annoksia on moitittu pieniksi ja kastikkeita keskiverroiksi. Minulle pieni riisikepappi riittää hyvin eikä liha saa uida kastikkeessa. Ukon mielestä pitsat peittoavat useimmat kännipitsalat, Kotipitsasta nyt puhumattakaan.
Hyvin on kalevalaisilla asiat talvituiskuissa niin kauan kun pitsaa ja olutta saa kirkonmäen molemmin puolin.