Valojen Kaleva.

Näin pimeään aikaan liikkuessa toivoisi näkevänsä mahdollisimman paljon valoa. Lenkkeillessäni Teiskontietä muutama päivä sitten, en edes kiinnittänyt huomiota natriumlamppujen siunauksellisuuteen. Kun jatkoin matkaani TAYSin ohi kohti Ruotulaa, ero oli kuitenkin dramaattinen.

Jostain syystä en nyt osaa ollenkaan sanoa, minkä väriset Sammonkadun katuvalot ovat, vaikka kuljen sitä useita kertoja viikossa pimeään aikaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että keskustan valoviikkojen retrohenkisiä koristeita voisi vetää ihan yhtä hyvin Itsenäisyydenkadulle ja miksei Sammonkadulle tai Teiskontiellekin. Tietysti se on hirvittävää sähkön tuhlausta, eikä sitä siksi sovi tosissaan toivoa, mutta käpyrauhaseni kaipaa selvästi lepoa, eikä pimeys sitä tunnu suovan. Tammelan stadionin valot ovat sentään riittävän kirkkaat. "Kiilto"-yhtiön pylväs tosin on jotenkin kovin groteski, mutta nyt kun silmä on siihen tottunut, toivoisi sen toisinaan olevan kirkkaammin valaistu. Lisäksi olen sitä mieltä, että tornitalojen seinät pitäisi valaista sodanaikaisilla valonheittimillä.

Ja toisaalta, talvisaikaan tähtiä ei näy näin lähellä keskustaa juuri lainkaan valosaasteen vuoksi. Kun vielä olisi lunta maassa ja pientä alapilveä, koko taivas olisi masentava ruskehtavan oranssina hehkuva matto, jollaisena sen muistan viimeisten viiden vuoden ajalta, kun olen Kalevassa asunut. Talvella juuri mikään ei ole hyvin valaistuksen suhteen.