Kalevan mummoista
Alempana sivutaan mummoja. Heitä on Kalevassa paljon. He töpöttelevät kangaskasseineen aamusella ostoksille Tammelan suuntaan, istuskelevat aurinkoisina päivinä sisäpihan keinussa ja kopistelevat käsiharjalla mattojaan parvekkeilla. Joillakin on myös vaari, jota kuljetetaan joko käsikynkässä tai vapaana muutaman metrin päässä takana.
Olen vuosien kuluessa seuraillut rappuni mummoja. Tavallisesti heidät voi nähdä tulossa kellarista ja haistaa karjalanpaistista ja pullasta. Lähempi kontakti on syntynyt kahden, vastapäisen rouva M:n ja kutosen rouva H:n kanssa. Rouva H on lähes kuuro, joten hänen televisionsa kuuluu alakerroksiin.
Kerran löysin rouva Hn rapusta seisomasta villapaitansa päällä: avain oli jäänyt sisään kolmatta tuntia sitten. Soitin huoltomiehen, mutten koskaan mennyt hakemaan korvausta, jota rouva tyrkytti.
Rouva M:llä oli korkeasta iästään huolimatta oikein hyvä kuulo ja kaappikello meidän vastaisella seinällä. Hän kutsui minua pikkurouvaksi. En viitsinyt alkaa ämpyilemään.
Puoli vuotta sitten rouva M kuoli.
Muutaman ajan päästä vaihtui nimi postilaatikossa, ja alkoi ramppaaminen. Rouva M:n perijät ovat vallanneet asunnon ja alkaneet remontoida sekä juoda viinaa. Sama kohtalo on ykkösen herra S:n asunnolla, josta vaari kuoli syksyllä.
Pahoin pelkään, että myös kolmosen umpikuurosta rouva T:stä on aika jättänyt. Parvekkeella tuuletettiin tupakankäryisiä nuorisovaatteita.
Uusi aika on alkamassa Kalevassa. Roskakatoksissa on liian monta astiaa ja pensasaidan varpusia on kielletty ruokkimasta. Tänään Aamulehti kertoi kirkon tienoilla käsilaukkuja ryöstävästä parivaljakosta.
Mummot ovat levottomia.
posted by Anna @ 1:07 ip.
Kommentit:
Aika kuluu. Monesta rapusta alkavat jo viimeiset alkuasukkaat kadota. Sen mukana katoaa Kalevasta paljon. Vielä 80-luvulla ikäluokka oli voimissaan. Pelkään vähän, että jos Kaleva täyttyy lähinnä nuorista muualtamuuttaneista (jonkinlainen yliopiston keräämien boheemien porvareiden valta-alue) jotain olennaista katoaa ja paikka muuttuu juurettomaksi.
Suosittelen kontaktin hakemista vanhuksiin. Heiltä saa aivan uutta vinkkeliä kotikontuihin.
näinhän se kiertokulku menee, jotain katoaa ja jotain tulee tilalle. kun kalevan "alkuperäiskansa" kuolee, uudet asukkaat ryhtyvät vanhenemaan heidän majoissaan.
en usko että kaleva tai maailma sen takia välttämättä huononee.
ja ainahan löytyy romantikkoja muistuttamaan niistä oikeista juurista ;)
Kannattaa huomata, että mummojen elämä on tyylikästä ulkoa päin, mutta heidän kulttuurinsa on oikeasti aika synkkä, pessimistinen ja lannistava. Tyyliin Kalle Päätalo ja Heikki ja Kaija.
On aivan objektiivisesti hyvä ja tuotteliaampaa, että ihmiset kyräilevät toisiaan ja säälivät itseään vähemmän. Kun vain saisi sen integriteetin ilman synkistelyä.
Miten sattuukin, asun Pedron talossa. Tässä talossa mummous on vielä voimissaan. Portaassani kahdella tarmokkaalla rouvalla on kummallakin oma auto, ja kun he ampaisevat liikkeelle, kulkijat varokoot. Toinen on yli 70-vuotias, toinen yli 80.
Lähetä kommentti
<< Home