Kaleva

Tampereen itäinen kantakaupunginosa.

lauantaina, marraskuuta 27, 2004

Säntillisyyden tyyssija

Kaleva-blogin alkuinnoittajana toiminee Kallio-blogi, joka on ollut alusta lähtien kiintoisaa luettavaa. Asuin pari vuotta Vallilassa ja kuljin päivittäin työmatkani jalan Hämeentieltä Hesaria pitkin aina urheilutalolle saakka, joten jonkinlainen suhde Kallioon ehti tuossa ajassa syntyä. Kallio on rappioromantiikkaa, se on selvää - mutta mitä on Kaleva?

Kalevan syntytarinoita voi lueskella vaikka täältä; tamperelaiset historijoitsijat ovat koonneet ansiokasta dokumenttia verkkoon. Jos minun pitäisi kuvata Kalevaa yhdellä sanalla, mieleeni tulisi säntillisyys. Kaleva edustaa mielessäni melkoisen päinvastaista infrastruktuuria kuin Kallio. Kalevassa asemakaava on piirretty viivaimella ja tarkastettu moneen kertaan, asunnoista tehtiin siistejä ja taloudellisia koteja, joissa jälleenrakennettiin ja toivuttiin, uskottiin työhön ja vannottiin ahkeruuden ja puritanismin nimeen. Litukan palstoilla viljeltiin tarvittavat vihannekset ja hedelmät, pyykki kuivatettiin Liisankalliolla ja töitä tehtiin, se oli selvää. Kalevan miehet eivät viettäneet aikaa rantakallioilla päätänsä lääkkeillä ja alkoholilla turruttaen, kuten monet Kalliossa asuvat aseveljensä. Kalevassa käytiin lauantaina saunassa kerrostalon kellarissa, kammattiin tukat ja luettiin lapsille iltasatu.

Nykypäivänä tuosta säntillisyydestä kertovat yksinäiset baskeripäiset rollaattorejaan työntelevät rouvat, jotka vastustavat taloyhtiöissään kaapeliverkkoon liittymistä ja putkistosaneerausta ja jotka viimeisillä voimillaan raahautuvat joka kevät palstalleen katsomaan kuinka silloin kerran istutetut omenapuut, kukkasipulit, marjapensaat ja perennat puhkeavat kukkaan. Mitä tapahtuu, kun aika jättää rouvat, siirtolapuutarhamökit ja heidän kerrostalokolossinsa?

Kommentit:

At 12:58 ip., Blogger tommi said...

Kalevan mummot ovat oma ilmiönsä. Heitä on paljon, kun ihminen on ensin säästänyt rahaa kämppään sodanjälkeisessä niukkuudessa ja sen päälle asunut siellä melkein puoli vuosisataa, voisi sanoa että siinä on kasvanut jotenkin kiinni asuinpaikkaansa.

 
At 3:51 ip., Blogger Anne said...

Niinpä. Ei minunkaan pitänyt kirjoittaa Kalevan mummuista, mutta vaan jotenkin ne pääsivät (penteleet) työntämään nokkansa tähänkin juttuun...

 
At 5:06 ip., Blogger Matti said...

Kaleva = modernismi, antiromantiikka. Nyt kun modernismi on eräs luku historiassa, kelpaa antiromantiikkaa romantisoida. Tätä on, totisesti, Kalevablogi minulle.

Omalla kadullani olen huomannut, että vanhusten hitaasti siirtyessä lepoon, tilalle siirtyy ikävää öyhöttäjäainesta. Heidän prosenttiosuutensa muuttajista saattaa olla pieni, mutta kesäisin he onnistuvat dominoimaan ikävästi joitakin pihoja ja puistikkoja. Talvisin he aiheuttavat tulipaloriskin, ryöstävät pyöräsuojia ja mätkivät toisiaan turpaan ärsyttävän äänekkäästi. Tämä naapurusto on menossa alaspäin...

 

Lähetä kommentti

<< Home