Joitain kauppoja

Sammonkadun vikkula oli sitkeä ja merkittävä instituutio. Isoisävainaani osti sieltä herkkuaan taateleita. Isoäitini väitti, että hän sai syövän vikkulan paskaisista ja torjunta-aineiden kyllästämistä tuotteista. Ketju oli jatkuvasti sotajalalla julkisivu- ja hygieniaviranomaisten kanssa. Samaan tilaan tuli myöhemmin videovuokraamo. Kävin siellä mielelläni, koska se oli edullinen, sieltä sai Doctor Pepperiä eikä liikkeessä soitettu nostalgiavetoista sävelradiota. Nyt tilassa on turkkilainen kauppa. Ehkä se kertoo jotain.

Lähellä vikkulaa on polkupyöräkauppa. Aikanaan eli vuoteen 1984 sitä piti Onne Korkee, ja valikoimaa riitti pyöräalan ulkopuolellekin. Itse ostin sieltä koottavia lentokoneita. Onnen sisar (luullakseni) Siiri piti liivikauppaa kadun toisella puolella.

Nykyisen pikkolon kohdalla sinnitteli monikin pikkukauppa. Tietääkseni tiloissa oli aikanaan oikea maitokauppa, jossa myytiin maitoa eikä paljoa muuta. Maito myytiin omiin astioihin. Muistan kun pikkolo tuli ja ajattelin tyytyväisenä, että näin sitä pitää kauppaa pitää 2000-luvun malliin. Myöhemmin näköjään perustettiin toinenkin pikkolo alemmas sammonkadun varrelle. Siitä ei ole kauheasti muistoja, koska asuin silloin jo muualla.

1980-luvun alussa Kalevassa oli kamalasti pikkukauppoja, käytännössä kaikki nyt lopetettu. Jäljellä on oikeastaan kaupinkadun risteyksen pikkolon lisäksi vain sammonkadun alun siwa. Isoja kauppoja oli vain yksi: Anttila. Anttila tosiaan aloitti Tampereella vehontalon (nykyinen ruokavarasto/stag's head) viereisessä tiilitalossa. Yläkerrassa oli leluosasto ja muita vastaavia, katutasossa ruokaosasto. Pelkäsin pienenä annamanna-hiutaleiden tuijottavia naamoja. Anttila lopetti joskus 80-luvun alussa.