Tunnen Kalevan uimahallin historiaa hieman henkilökohtaisesti. Ensimmäiset muistoni ovat ajalta, jolloin olin niin pieni, että menin äitini kanssa naisten puolelle. En muistikuvani mukaan saanut mennä aikuisten altaaseen, vaan jouduin tyytymään kahluu- ja lastenaltaaseen. Jälkimmäisen syvyys lienee syvimmillään noin metrin verran. Olen ollut silloin noin kolmivuotias ja uimahalli oli juuri valmistunut. Vuosi on ollut joko 1979 tai 1980.
Kyseinen uimahalli tunnetaan nimellä Tampereen uintikeskus, ja se on tietääkseni ainoa, jossa on 50 metrin allas. Varsinaisia saunoja on kahdeksan, joskin niistä on useimmiten ainakin neljä suljettuna. Lisäksi hallissa on viisi tilaussaunaa, joita voi varata yksityiseen käyttöön. Hallin alla on lukuisien urheiluseurojen tiloja. Hallissa on myös kuntosali, jota en ole kyllä koskaan käyttänyt.
Yleensä vierailen hallissa kahdesti viikossa. Keskiviikkoisin (joinain viikkoina torstaisin) käyn uimassa noin kilometrin verran heti aamusta. Halli ei ole lainkaan hiljainen aamuseitsemältä, täysin vapaata rataa ei ole mahdollista löytää, vaan aina joutuu jakamaan radan jonkun uimarin kanssa. Usein kannattaa valita sellainen rata, jossa uimari ui suunnilleen samaa vauhtia, tällöin ohitustilanteiden välttäminen on helppoa. Sopu antaa sijaa.
Lauantaiaamuisin käymme koko perheen voimalla vauvauinnissa. Lauantaiaamut on varattu erilaisille ryhmille ja isoja altaita miehittävät vauvauinnin aikaan yleensä sukeltajat.
Veden lämpötilaa ei pysty suihkuissa säätämään ja ne on asetettu verraten lämpimiksi, voisin jopa sanoa kuumiksi. Säätimet kyllä asennettiin viimeisimmän remontin yhteydessä, mutta ilmeisesti ne pian tehtiin toimimattomiksi pikkupoikien leikkien vuoksi: hanat oli toistuvasti väännetty äärikylmälle tai -kuumalle, joten pahaa-aavistamatonta suihkuttelijaa saattoi odottaa ikävä yllätys.
Hallin henkilökunta on enemmän tai vähemmän näkymätöntä nykyisin. Muistan vielä vanhan järjestelmän, jossa avaimet vaatelokeroihin pyydettiin kassalta, ja jos halusi kaverin kanssa vierekkäiset, se täytyi erikseen pyytää. Avaimet palautettiin muoviputkeen rahastuskopin kyljessä. Nykyään sisään pääsee TKL:n lipulla, eikä tavallinen hallinkäyttäjä millään tavoin joudu henkilökunnan kanssa tekemisiin.
