Alempana sivutaan mummoja. Heitä on Kalevassa
paljon. He töpöttelevät kangaskasseineen aamusella ostoksille Tammelan suuntaan, istuskelevat aurinkoisina päivinä sisäpihan keinussa ja kopistelevat käsiharjalla mattojaan parvekkeilla. Joillakin on myös vaari, jota kuljetetaan joko käsikynkässä tai vapaana muutaman metrin päässä takana.
Olen vuosien kuluessa seuraillut rappuni mummoja. Tavallisesti heidät voi nähdä tulossa kellarista ja haistaa karjalanpaistista ja pullasta. Lähempi kontakti on syntynyt kahden, vastapäisen rouva M:n ja kutosen rouva H:n kanssa. Rouva H on lähes kuuro, joten hänen televisionsa kuuluu alakerroksiin.
Kerran löysin rouva Hn rapusta seisomasta villapaitansa päällä: avain oli jäänyt sisään kolmatta tuntia sitten. Soitin huoltomiehen, mutten koskaan mennyt hakemaan korvausta, jota rouva tyrkytti.
Rouva M:llä oli korkeasta iästään huolimatta oikein hyvä kuulo ja kaappikello meidän vastaisella seinällä. Hän kutsui minua pikkurouvaksi. En viitsinyt alkaa ämpyilemään.
Puoli vuotta sitten rouva M kuoli.
Muutaman ajan päästä vaihtui nimi postilaatikossa, ja alkoi ramppaaminen. Rouva M:n perijät ovat vallanneet asunnon ja alkaneet remontoida sekä juoda viinaa. Sama kohtalo on ykkösen herra S:n asunnolla, josta vaari kuoli syksyllä.
Pahoin pelkään, että myös kolmosen umpikuurosta rouva T:stä on aika jättänyt. Parvekkeella tuuletettiin tupakankäryisiä nuorisovaatteita.
Uusi aika on alkamassa Kalevassa. Roskakatoksissa on liian monta astiaa ja pensasaidan varpusia on kielletty ruokkimasta. Tänään Aamulehti kertoi kirkon tienoilla käsilaukkuja ryöstävästä parivaljakosta.
Mummot ovat levottomia.