Pörriäiset

Teiskontie on vaikea ylittää, se on liian iso. Leikkaus Kalevan yhtenäisyydessä. Varsinkin näin sohjotalvena polkupyöräilijä on tuskissaan. Teiskontien itäpäästä löytyy lounaskahvila Pörriäiset. Ajattelen ensin ihan eläkeläispaikaksi. Kahvia, pullaa ja kotiruoaksi kutsuttuja, perussuomalaiseksi mieltyviä syötäviä edulliseen hintaan. Sisustus on valoisa, hieman teennäisen oloisia puupanelointeja tavanomaisen katutason liikehuoneiston kolkkoutta pehmentämässä. Ollaan juuri syömässä, kun sisään rynnii jotain koululaisia laskiasipullaa syömään. Valtaavat kaikki tyhjät tilat, metelöivät. Eikö se koulun limsa-automaatti riitä? Keskustemme Hitleristä ja Hannah Arendtista, epäilen että viereisen pöydän ruokailijat kuulevat ja paheksuvat. Ulkona sellainen sohjosään sumupilvisyys, joka masentaa helposti, ja saa ajattelemaan hyvää sähköstä. Ruoan hintaan kuuluu tietysti salaatti ja kahvi. Pullasta on maksettava erikseen. Kaikinpuolin turhan intiimi tila minulle, syön ja kahvittelen mieluummin sellaisissa hiukan vieraantuneissa paikoissa kuin huoltoasemilla, rautatieasemilla tai yliopiston massaruokalassa. Seuraavaksi kirjoitan tänne Jäähovista, vaikka se teknisesti onkin Kekkosentien väärällä puolella. Matkaa Kalevasta on kuitenkin vain proverbin kivenheitto.