Kaleva

Hippostalo

2009-09-04T18:46:00.002+03:00

Tämä ei tainnut olla Aamulehdessä: tekijöiden itsensä mukaan Hippostalon taannoinen sotkeminen oli jonkinlainen poliittinen provokaatio. Suoraan sanoen logiikka ei aukene minulle, ja Kalevan kauniin kaupunginosan sotkeminen tuskin edistää mitään aatetta.

Luovaa tuhoa!

2008-04-21T22:12:00.005+03:00

Nyt niitä Kalevaa rumentavia pienteollisuustaloja viedään. Ensimmäinen kerrostalo näyttää jo melkein valmiilta, pitää käydä kuvaamassa sitäkin. JIHAA! Pois löysät kaupungista, täydennysrakentaminen on kaunista ja ekologista. Edellinen merkintä näistä taloista.

Sammonkadun Potter-mania

2007-07-21T03:38:00.000+03:00

Uusin Harry Potter -kirja julkaistiin Suomessa 21.7. 2007 tasan kello 02.01, kuten ohjeet oli saatu kaiketi aina kirjailijalta itseltään asti. Ja kuinka ollakaan, ainoa tamperelainen kirjakauppa, joka myöntyi järjestämään fanien tahtoman yömyynnin, oli Sammonkadulla sijaitseva Kirja-Kärkkäinen. Keskiviikon Tamperelaisessa lyhyesti haastateltu kirjakauppias Ari Kärkkäinen oli sanonut olevansa "yllättynyt jos paikalle saapuu enemmän kuin reilut kymmenen ostajaa". Siitä huolimatta oli luparuljanssi yömyyntiä varten käyty poliisin kanssa läpi.

Päätin käydä tutkimassa tunnelmia vähän ennen kello yhdeksää illalla. Jo tuolloin paikalla oli viitisentoista nuorta, arviolta 12-22-vuotiaita. Kysyin heiltä mitä järkeä jonottamisessa oli, varsinkin kun taivaalta satoi kaatamalla, mutta fanit vastasivat hilpeänä, ettei heitä vähä hätkäytä. Ajankuluksi he olivat varanneet aikaisempia Potter-kirjoja, eväitäkin oli runsaasti. Erityisen jännittävää oli mielestäni jatkuva kommentointi muissa kaupungeissa jonottavien kanssa, heihin pidettiin yhteyttä oman blogin avulla (linkki alempana).

Kun palasin paikalle hieman ennen kahta yöllä, jono oli moninkertaistunut! Se jatkui pisimmillään Kirja-Kärkkäiseltä yli Kaupinkadun suojatien. Paikalla kävi melkoinen kuhina kun hetken päästä pihalle kannettiin pieni myyntipöytä. Ihmiset taputtivat innoissaan kun ensimmäinen kirja myytiin. Kuviakin räpsittiin kovasti. Jäin paikalle tölläämään kuinka paljon ihmisiä saapuisi. Huvittavia reaktioita oli, kun jotkut kirjaimellisesti juoksivat kotiinsa heti kirjan saatuaan. Joku varttuneempi mies myönsi myyjille, että joutuisi häpeämään, mikäli kaverinsa näkisivät hänet jonottamassa. Kaikkein nuorimmat ostajat olivat vanhempiensa kanssa liikkeellä. Kirjaa myytiin lopulta koko sallittu tunti putkeen, joten kolmen aikoihin kyselin sitten myyjiltä, että montako kappaletta lopulta meni? Kumma kyllä he eivät osanneet vastata, mutta koska fanit olivat lopettaneet paikallesaapuneiden laskemisen jo 120:n paikkeilla, ja vielä senkin jälkeen tuli reippaasti ihmisiä, arvelisin että kirjoja myytiin lähemmäs 300 kappaletta?

Linkkejä:
- Lineparty2007. Paikanpäältä päivitetty blogi.
- Aamulehti/mediagalleria. Lyhyt video ensimmäisistä jonottajista.

Kaavoitusasiaa

2007-02-24T17:42:00.000+02:00

Yksi vireillä oleva kaava kiinnostaa Kaleva-blogin lukijoita.

Kaava numero 8029 koskee Sammonkadun, Takojankadun ja Tursonkadun väliin jäävää kolmiota. Nythän siinä sijaitsee ränsistyneen näköisiä varasto- ja liikerakennuksia. Tarkoitus on muuttaa alue kerrostaloasunnoiksi, joissa olisi opiskelija- vanhusten- ja kovan rahan asuntoja. Parkkipaikat sijoitettaisiin maan alle rinteeseen. Talot näyttävät olevan suunnitelmassa 7-8 kerroksisia.

Kommentti: hyvä!

Lisää tietoa kaavoista on kaupungin paikkatietopalvelussa.

Fantasia (vaikutelmia)

2007-02-08T07:27:00.000+02:00

Hakametsän lämpökeskus ja Pellervonkadun tornit muodostavat romanttisen kokonaisuuden hiukan ennen auringon nousua.

Sammon turkis on murha?

2006-12-29T15:00:00.000+02:00

Jo vuosikymmeniä (nettisivujensa mukaan) Kalevassa toiminut Sammon turkis on jälleen ollut iskun kohteena. Välillä sieltä ilmeisesti varastellaan turkiksia, kuten tässä blogissa on aiemmin kirjoitettu, mutta itse olen seurannut enemmänkin tihutöihin liittyneitä tapauksia: Ikkunalasit on rikottu, niitä on sutattu spraymaaleilla ja tussein... olenpa joskus nähnyt ikkunassa myös ison läikän tekoverta, tai jotain sellaista muistuttavaa! Nyt kuvasin uusimman, eli ison, vaalealla maalilla tai lakalla tehdyn kirkkoveneen, joka on ollutkin ikkunassa jo pidemmän aikaa. Yleensä lasit on vaihdettu parin päivän viiveellä, vaan mikseihän nyt?

Sitäkin olen usein pohtinut, että elääköhän antiturkis-aktivisti jossain lähimailla, vai tuleeko kauempaakin töhrimään? Ja miksi juuri kirkkovene tällä kertaa, eikö pääkallo tai jokin olisi osuvampi, heh.

Talven ensimmäinen myrsky

2006-10-31T20:46:00.000+02:00

Moikka kaikille, olen uusi kirjoittaja ja aliakseni on Irvihammas. Kalevassa olen asunut noin puolitoista vuotta ja muutenkin olen paljasjalkainen tamperelainen. Bongasin tämän blogin äskettäin. Arkistoja en ole vielä kokonaan kahlannut läpi, enkä tiedä tarkasti, millaisia juttuja tulen tänne itse kirjoittelemaan – mutta tässä ensimmäinen! Peräti video. Nimittäin tänään talvi sitten saapui, oikein töminällä, kun yhden illan aikana joka paikka täyttyi myrskyisästi lumesta! Olin noin iltakahdeksan aikaan kauppareissulla, jolloin päätin taltioida hieman tunnelmaa:

PS: Mikäli upotettu video ei toimi, kokeile suoraa linkkiä. Laittanen muutenkin lisää videoita Youtubeen jatkossa. Ja minusta voi lukea lisää Blogger-profiilistani, sekä tsekata sieltä löytyvät jatkoyhteydet.

Junia Kalevassa

2006-10-17T12:54:00.000+03:00

Sanotaan, että Kalevassa olisi kulkenut teollisuusraide. Se kai lähti Vuohenojalta, kulki suunnilleen nykyistä Hervannan valtaväylää pitkin ja päättyi tiilitehtaaseen, joka sijaitsi nykyisen uimahallin kohdalla. Kun Lemminkäisenkatu jatkui vielä suoraan Kissanmaalle, sillä oli tasoristeys radan kanssa.

En ole kuitenkaan koskaan nähnyt kuvia siitä, enkä edes lukenut mistään. Kuullut vain puheita. Onko siitä juttua missään Kalevan historiikissa? Kapearaiteisista saviradoista (joka kai kulki Väinämöisenkatua) kyllä on. Luullakseni rata on purettu 60-luvun puolivälissä.

Pub Vaakuna

2006-09-05T17:08:00.000+03:00

Ilvestien Pub Vaakuna vaikuttaa räkälältä vailla vertaa. Ehkä siellä täytyy vielä käydä puhtaan antropologisista syistä.

Saukonpuisto

2006-09-05T17:05:00.000+03:00

Saukonpuiston saukot. Heikki Varjan veistos.

Hippos-kahvila

2006-09-05T17:00:00.000+03:00

Tällaisina päivinä Teiskontien Hippos-kahvila näyttää melkein kutsuvalta. Ehkä vielä jonain päivänä uskallan sisään maistamaan Tuko-kahvia.

Puhelinkoppi

2006-09-05T16:54:00.000+03:00

Lemminkäisenkadun ja Väinämöisenkadun risteyksessä on vielä puhelinkoppi. Ehkä sitä sitten kannattaa pitää siinä. Lasit kyllä rikotaan vähän väliä.

Kauppaopisto

2006-06-07T11:53:00.000+03:00

Tämä kyltti kauppaopiston pihassa herättää ajattelemaan.

Kiovan puisto

2006-05-18T19:13:00.001+03:00

Poimin tämän Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen sähköpostilistalta:

Kiovanpuisto kunnostetaan, luonnos nähtävillä

Kalevassa sijaitsevaa Kiovanpuistoa kunnostetaan tänä vuonna. Puiston peruskorjauksesta on valmistunut luonnos, joka on nähtävillä 17.5.-31.5.2006 Kiovanpuistossa, palvelupiste Frenckellissä ja internetissä www.tampere.fi/kaupunkisuunnittelu/viheralueet/vihersuunnitelmat.

Kiovanpuisto sijaitsee Kalevassa uimahallin ja Kaupinkadun välisellä alueella. Kunnostuksessa keskitytään alueen leikkivälineiden ja pallokentän aidan uusimiseen. Puistossa sijaitsee kaksi pientä leikkipaikkaa, joista läntinen muutetaan oleskelualueeksi ja itäistä kehitetään ja laajennetaan. Leikkipaikkaan esitetään sekä pienten lasten varusteita että isompien lasten leikkivälineitä. Leikkipaikkojen kunnostus on osa laajempaa, valmisteilla olevaa Tampereen kaupungin leikkipaikkasuunnitelmaa 2006-2015.

Pallokentän matala ja huonokuntoinen verkkoaita uusitaan ja korotetaan 3 metrin aidaksi. Puiston muutamaa käytävälinjausta muutetaan. Puustoa ja pensaikkoa harvennetaan paikoin. Alueen pyöräreittien linjauksia tarkistetaan. Puiston kalustus uusitaan laadukkaaksi. Nykyiset irtopenkit vaihdetaan kiinteiksi, ja roskakorit uusitaan.Palautetta luonnoksista voi antaa 31.5. 2006 mennessä yhdyskuntapalvelujen kirjaamoon. Käyntiosoite on Frenckellinaukio 2 B, postiosoite Tampereen kaupunki, Yhdyskuntapalvelut, Kirjaamo, PL 487, 33101 Tampere ja sähköpostisoite ypa.kirjaamo@tampere.fi.

Lisätietojamaisema-arkkitehtiRanja HautamäkiSuunnittelupalvelut, vihersuunnittelupuhelin 020 716 6103

Kiovan puisto

2006-05-18T19:13:00.000+03:00

Pelasta Pellervo!

2006-04-30T20:52:00.000+03:00

Pellervon koulua uhkaa lakkauttaminen. Kansalaistoiminta koulun puolesta on alkanut Pelasta Pellervo-netissä.

Tämä on mainos

2006-04-14T17:35:00.000+03:00

Koska en millään pysy Kalevan rajojen sisällä, avasin uuden blogin nimeltä "Tampereelta, meinaan". Siellä kommentoin koko kotikaupunkiani. Kaleva on osa Tamperetta, joten Kaleva-aiheet (sikäli kuin niitä tulee) ovat minun osaltani tästä lähtien siellä.

Kiitos mielenkiinnosta, ja Tampereella tavataan!

Mette

Maanantai

2006-01-16T17:09:00.000+02:00

En tiedä muista, mutta minut tämä kuva saa hiljenemään perimmäisten kysymysten äärelle.

Leipurinkatu

2006-01-08T13:44:00.000+02:00

Paikassa, missä Kalevankankaan harju laskeutuu kohti Messukylää, Prisman takana kulkee pieni sorapäällysteinen Leipurinkatu. Vielä 80-luvulla sen molemmin puolin oli vanhoja pientaloja. Nyt kaikki Vuohenojan seisaketta lukuunottamatta on purettu.

Leipurinkatu ei oikein kuulunut mihinkään. Hervannan valtaväylälle kaivettu kanjoni erotti sen Messukylästä, Kalevaa se ei enää millään ollut ja de facto -ylikäytävä Vuohenojan alueellekin tukittiin lopullisesti kanaverkkoaidalla joskus 90-luvun alkupuolella.

Tein pienenä sinne kävelyretkiä. Paikan pysähtynyt tunnelma oli omaa luokkaansa. Tie oli suolattu pölyämästä, talot ränsistyneitä ja asujamisto alkoi kohti alueen loppuaikoja koostua kokonaan ns. laitapuolen kulkijoista.

Vielä joitain vuosia sitten viimeiset rakennukset roikkuivat uudelle Rieväkadulle kaivetun leikkauksen reunalla. Muistan lukeneeni tai kuulleeni miten kadun viimeinen asukas saatiin lopultakin asutettua jonnekin muualle. Lapsena en tietenkään osannut hahmottaa tällaisia vaan ajattelin, että isona kunnostan yhden taloista itselleni. Sellaisen vaalean kadun pohjoispuolella, jossa oli vinoristikkoikkunainen kuisti.

Tarina kertoo, että kun taloja tyhjennettiin 80-luvulla, jossain niistä - ehkä juuri tässä valkoisessa - asusteli Jouko Turkan Seitsemään veljekseen valmentautuva näyttelijäkaarti. Olivat kuulemma herättäneet pahennusta istumalla ikkunalaudalla defekoimassa pihamaalle. Tämä ei ole varmaa, ja uskoakseni tätä tapausta on paikannettu myös jonnekin Käpylän suuntaan.

Nyt miljööstä ei ole enää mitään jäljellä, lukuunottamatta tietenkin hienoon kuntoon entisöityä seisakerakennusta. Muutamia pihapuita ja villiintyneitä ehkä vielä erottaa, ja niiden perusteella saattaa sulaan aikaan päätellä, missä ainakin jotkin talot seisoivat. Joka tapauksessa rakennuksia oli paljon enemmän kuin nykyään voisi millään päätellä.

Terveisiä Käärmetalosta!

2006-01-04T21:44:00.000+02:00

Joku mainitsi Sammonkatu 28. tuolla kommenttiosastolla, joten päätin kirjoittaa hieman lisää tuosta yhdestä Kalevan merkittävimmästä asuinkortteerista.

Punatiilinen Kalevankartano valmistui osoitteeseen Sammonkatu 28 vuonna 1955. Sen alkuunpanijana toimi Tampereen sosiaalinen asuntotuotanto Tasa Oy. Masiivinen mutkitteleva nelikerroksinen tiilimuuri sai pian valmistumisensa jälkeen kutsumanimen Kiinan muuri. Se oli vasta alkusoittoa sille asuinkokonaisuudelle, joka sen taakse jäävälle kuuden hehtaarin sorakuopalle rakennettiin vuosina 1956-60. Kaikkiaan alueelle rakennettiin viisi pitkää punatiilistä lamellitaloa sekä viisi kahdeksankerroksista tornia. Sammonkadun puolella olevien tornien juurelle valmistui yksikerroksisia liikehuoneistoja. Pitkien punatiilisten muurien sisään suunniteltiin valtava sisäpiha, jossa on vielä tänäkin päivänä useita lasten leikkipuistoja, pallokenttä (joka jäädytetään talvella luistinradaksi), massiivinen pyykinkuivausalue (joka ei ole lähellä yhtäkään alueen pyykkituvista) sekä tietysti kaunis puisto hienosti hoidettuine istutuksineen ja penkkiryhmineen.

Valmistuessaan alue houkutti erityisesti isoja lapsiperheitä. Asukasluku koko alueella oli mittavat 1400 henkeä. Perimätiedon mukaan taloihin oli niin kova tunku, että lapsiluku oli usein ratkaiseva tekijä asunnon saamisen suhteen. Lamellien asunnot ovat kaksioita, kolmioita, neliöitä tai viisikoita. Tornien kaikki asunnot ovat talonmiehen asuntoja lukuunottamatta yksiöitä. Sisäpiha kuhisi elämää, ja käyttäytymissäännöt, joita valvoi isännöitsijä, olivat tiukat. Lapset suhtautuivat isännöitsijään pelonsekaisella kunnioituksella, eivätkä esimerkiksi astuneet pikkuvarpaallakaan nurmikoille, vaan leikkivät hiekkakentällä ja muilla leikille varatuilla alueilla.

Tänä päivänä alueella vallitsee hyvä yhteishenki, ja taloja sekä yksittäisiä asuntoja remontoidaan ajanmukaisiksi. Asuntojen pohjaratkaisut ovat maan kuuluja: 56 neliön kolmioista on yhdellä väliseinillä tehty isojen perheiden neljän huoneen ja keittiön asuntoja, joissa perheet viihtyvät ja mahtuvat elämään ja olemaan. 69 neliön nelikot ja 79 neliön viisikot ovat sitten jo tietysti luksusta alueen mittakaavassa.

Kiinanmuuri on verrattoman lähellä kaikkea; yliopistolle ja Tampere-talolle kävelee viidessä minuutissa ja keskustaan vartissa - joten miksei se säilyttäisi suosiotansa yhtenä Kalevan kysytyimmistä asuntokohteista. Asunnot ovat persoonallisia ja toimivia hyvine säilytystiloineen, yhteiset tilat saunoineen ovat uusittu ihan viime vuosina, asukaskunta on monenkirjavaa ja suvaitsevaa. Muureista hohkaa lämpöä ja luovuutta. Tervetuloa tutustumaan!

Bisneskiemuroita

2005-12-29T14:37:00.000+02:00

Sammonkadulla suunnilleen vanhan Siiri Korkee -rintaliiviliikkeen paikoilla on mystinen kauppa. Ikkunassa mainos "käyttämätöntä ja vähän käytettyä" ja heti esillä 70-luvun lasikuitupuusukset, jotka eivät ainakaan näytä vähän käytetyiltä.

Veikkasin, että se on pultsarien oma kauppa. Tähän mennessä moni on ollut samaa mieltä, vaikka kukaan ei tunnu tietävän sen todellista historiaa. Erityisesti kiinnostaisi tietää miksi kaupan pitäminen on niin vaikeata aikataulullisesti.

Iloista joulumieltä

2005-12-24T08:30:00.000+02:00

ja rauhallista pyhien aikaa kaikille Kalevan asukkaille ja Kalevasta pitäville

toivottaa Mette!

Talvisumua Kalevassa

2005-12-23T17:42:00.000+02:00

Tammerkoskesta nouseva sumu peittää Kalevankin, kun pakkasta on jonkin verran. Sauvakävely on kaupunginosan lempiurheilua.

Jouluseimiä

2005-12-16T13:45:00.000+02:00

Kalevan kirkossa on näytteillä muutama omaperäinen jouluseimi loppiaiseen asti. Kirkko on avoinna klo 11 - 15, ja siellä on muutenkin rauhallinen tunnelma joulukiireiden keskellä.

2005-12-06T11:34:00.000+02:00

Itsenäisyyspäivän kuvatunnelma Kalevankankaalta.

Kolaripaikka

2005-11-27T14:52:00.000+02:00

Eipä uskoisi, että tässä on eräs Tampereen pahimmista kolaripaikoista - Teiskontien ja Kaupinkadun risteys. Viimeksi rysähtivät bussi ja henkilöauto.

Vainajia ei yleensä sentään tule.

Kenkä tolpassa

2005-11-22T21:39:00.000+02:00

Kenen kenkä on jäänyt Liisanpuistoon?

2005-11-18T21:13:00.000+02:00

Kävin Saukonpuistossa kuvaamassa iltataivasta ja säikyttelemässä lenkkeilijöitä. Ärinöistä päätellen ainakin koirat olivat varmoja siitä, että koivun alla kyyristelevä tyyppi on itsensäpaljastelija joka olisi syytä pikimmiten kuohita.

Ikuinen kaupunki

2005-11-18T19:06:00.000+02:00

Kävin Tampereella. Tämä tärähtänyt kuva on Sammonkadun alkupäästä. Paikalta, jonka muistan koko elämäni ajalta. Heti oikealla oli R-kioski, seuraavassa rakennuksessa omituinen pieni lahjakauppa. 10-vuotiaana sieltä piti saada vedettävä gorillarobotti, joka sylki tulta. Ostin sieltä lahjan veljenpojalleni vielä viimeisinä kuukausina ennen sulkemista.

Näissä taloissa on ollut rahaliikkeitä, kebab-paikkoja, rintsikkaliikkeitä, asunnonvälitystä ja ties mitä. Heti vastapäätä kadun toisella puolella SYP, johon sain ensimmäisen oman tilini. Itse asiassa tilini on merkitty edelleen samaan konttoriin, joka nyttemmin on siirretty Kaupinkadun toiselle puolelle. Aikanaan sen vieressä oli kahta intohimoani, pyöräilyä ja koottavia lentokoneita myyvä Onne Korkee, josta kirjoitin aiemmin.

Fyysisesti ympäristö on muuttunut tuskin ollenkaan. Sanotaan, että kaupungille on tyypillistä syke: liike joka tuntuu mutta joka palaa lähtökohtaansa. Todennäköisesti tämä kadunpätkä näyttää samalta kun minuakaan ei enää ole. Kaupat aloittavat ja lopettavat, mutta vanhan korvaa aina jokin muu. Vikkulasta tuli videovuokraamo. Nyt siellä taitaa olla etninen ruokakauppa. Epäilyttävännäköiset taatelipaketit palasivat Sammonkadun varteen muutaman vuoden retrofuturistisen audiovisuaalisen harharetken jälkeen.

Maalla vanha korvataan uudella, kylät kuolevat kokonaan tai peltojen päälle vedetään moottoritie ja kerrostaloja. Kaupunki pysyy. Se on ihmisen elämäntavan päätepiste. Joissain maissa siinä ollaan pysytty jo vuosisatoja.

Mitäs me paikallisaktiivit

2005-11-15T12:39:00.000+02:00

Olin eilen työn puolesta kuuntelemassa tamperelaisten asukas- ja omakotiyhdistysten ideointia kulttuuripääkaupunkiudesta.
Joku mainitsi kotisivut kätevänä tapana tuoda kaupunginosille näkyvyyttä. Kun olin vain kuvaamassa, en kehdannut puhua, mutta blogi olisi ilmainen, helppokäyttöinen ja keskusteluakin mahdollistava vaihtoehto. Ja eikös se ole näin eTampereen jalanjäljissä hienoa, että esimerkiksi tämä Kalevablogi syntyi niin sanotusti omaehtoisesti, ihan ilman hankerahoja ja aktivointeja? Tamperelaista kaupunkikulttuuria aidoimmillaan siis?

Mansetorilla on samantapaista ideaa, mutta harvakseltaan näyttävät päivittävän yksittäisten kaupungiosien sivuja. Kalevalla ei sivuja siellä olekaan, joten taidamme olla kaupunginosamme ainoat aktiivit. Naapureista Petsulla ja Kissanmaalla on yritystä.

Blogilistalla on kaikkiaan 54 Tampere-luokitettua blogia (joihin tämä ei näköjään kuulunut - otin oikeudet korjata asian). Kulttuurikaupunkia pohtivat varmaan riemastuisivat tästä ruohonjuuritason tamperelaisuudesta, jos tietäisivät. Vaan aika harva siinä joukossa (niin kuin muissakaan joukoissa ns. blogistanian ulkopuolella) on koskaan blogeista kuullutkaan.
Ja toisaalta, vaikka viranhaltijat kiinnostuisivatkin ruohonjuuritasosta, ruohonjuuritasolla kaupungin hankkeille tavataan nyrpistää nenää. Saa nähdä, onnistutaanko Tampere2011 -hankkeesta tekemään poikkeus. Se ei nimittäin onnistu mitenkään, ellei asukkaita jotenkin saada asian taakse.

No, taisin harhautua jaarittelemaan. Palaan odottamaan illan myrskyä ja sitä, että Ilveskadun viemärit tukkeutuvat ja saadan taas tulva.

Vieraissa

2005-10-30T22:13:00.000+02:00

Koettelen Kalevablogin rajoja julkaisemalla Kissanmaalla otetun kuvan. Kerrostalon päädystä löytyvä yksityiskohta on mielestäni niin kiva, että uskaltaudun tekemään näin. En ollut ennen huomannut koko asiaa. Matkailu avartaa.

Taidekuvia Liisankalliolta

2005-10-26T22:42:00.000+03:00

Olin tänään herkän taiteellisella tuulella, ja otin kaksi syvää symbolista merkitystä huokuvaa kuvaa. Ensimmäisessä meillä on kellastuneita tammenlehtiä ja kirkko. En uskalla edes ajatella, kuinka syvällinen tämä asetelma on.

Toisessa voimme nähdä lintuja Liisankallion yläpuolella. Ovatpa ne pahaenteisen näköisiä! Ajatelkaa niitä tuhansien lintujen parvia, jotka lentävät iltaisin ympäri naapurustoa. Minä en ainakaan saa unta, jos ajattelen.

Kuvalinkki

2005-10-18T14:35:00.000+03:00

Mark N. on kuvannut innokkaasti mm. Kalevassa. Hyvä hyvä!

Kuoriaiset

2005-10-17T21:17:00.000+03:00

Huomasitte kai Sunnuntain 16.10. Aamulehdestä, että Pellervonkadulla on menossa suuri myrkytysoperaatio vyöturkiskuoriaisten takia. Tunteeko kukaan näissä taloissa asuvia henkilöitä, Kalevablogiinkin voisi tehdä asiasta jutun?

Paikallista tietoa

2005-10-14T13:51:00.000+03:00

Kun idästä länteen suuntaava pyöräilijä ylittää Kalevan Puistotien Sampolan kohdalta, on helppo nähdä onko pyöräilijä paikallisia vai ei. Tarvitsee vain katsoa osaako hän käyttää Puistotien länsipuolisesta rotvallista löytyvää lohkeamaa hyväkseen. Jyrkät kiveykset ovat aina ikäviä pyöräilijälle. Onneksi tämä lohkeama tarjoaa rampin jota pitkin nousta ajoradan tasosta takaisin jalkakäytävän tasolle. Lohkeama on ollut siinä niin kauan kuin muistan. Se on ihmeen ihana.

Joskus hekumoin fantasialla, että joku pyöräilyaktivisti on yön pimeydessä tarkoituksella tehnyt tuon mainion elämän helpotuksen.

Savimassan sekoitusakseli

2005-10-06T16:59:00.000+03:00

Savimassan sekoitusakseli, josta kirjoitin joskus pateettiseen sävyyn entisessä blogissani. Kuljen tämän objektin ohi lähes päivittäin, sen vuoksi kannattaa elää.

Huomioita

2005-10-05T23:13:00.000+03:00

Täälläkin on nyt tuo word verification, ottakaa pois jos ette jostain syystä (?) sitä halua.

Lisäksi: jos joku kirjoittajista tuntee lisää Kalevassa asuvia kirjoittajia, heitä saa aina houkutella blogin kirjoittajakuntaan. Suuri asiamme on kärsinyt hiukan anemiasta, blogimme kaipaisi uutta verta.

Kirkko katsoo keskustaan

2005-10-03T10:05:00.000+03:00

Jatketaan kuvalinjalla: päivä- ja yöelämää Kalevan kirkon portailta.

Auringonlasku Kalevassa

2005-10-02T17:49:00.000+03:00

Aurinko laskee syksyisten tornien taakse. Silkkaa kotiseuturakkautta tämä tällainen.

Kakkukahvit

2005-09-07T12:08:00.000+03:00

Sammon uuteen keskuslukioon muuttaneessa Pellervon kirjastossa oli tarjolla kakkua ja kahvia. Kahvia tarjoili punahiuksinen likka, ajattelin heti että hän varmaan kirjoittaa jotain blogia. En tiedä miksi niin ajattelin, mutta näytti vähän sellaiselta. Olisin ottanut mielelläni enemmänkin kakkua, mutta en todellakaan kehdannut.

Lukiossa on teräviä kulmia, se koostuu suorakulmioista ja sylintereistä. Parkkipaikan olemassaolo pilaa hiukan vaikutelmaa. Tämä on kuitenkin pientä. Lukion värit ovat erittäin onnistuneet. Niissä on sellainen syvänmeren fiilis. Varsinkin iltaisin saa vaikutelman Disney- elokuvasta. Toivoisin enemmän kakkukahvitarjoiluita ympäri Kalevaa.

Tornit

2005-09-01T22:40:00.000+03:00

Tornien kuvaaminen muodostuu näköjään minulle perinteeksi. Niiden kodikas rykelmä on lempiasioitani Kalevassa, ja etenkin pimeällä näkymä torneille on asuntomme paras taulu.

Kampaamot ja kukkakaupat

2005-08-26T10:17:00.000+03:00

Ensimmäinen havaintoni Kalevaan muuttaessani oli kampaamoiden ja kukkakauppojen runsaus. Kun heittää kiven silmät kiinni, rikkoo varmuudella joko kampaamon tai kukkakaupan ikkunan, ainakin täällä Etu-Kalevassa. Määrä ei vähene, se lisääntyy. Kuvassa on yksi näyte joukosta, parturi-kampaamo Desila Sammonkadulla. (Tämä ei ole mainos eikä puhvi, meidän perhe vain käyttää Desilaa, joten siellä sai kuvata.)

Wellington

2005-08-21T18:09:00.000+03:00

Wellington

Niinpähän Pedro's Pubin paikalle on tullut Wellington. Sisätarkastuksen saa tehdä joku muu, mutta ulospäin paikka ainakin on tyylikkään näköinen. Aukioloajat ovessa ovat samat kuin ennenkin.

Pedro's Pub

2005-07-31T16:01:00.000+03:00

Pedro's Pub

Taloremontti tai ei, Pedro's Pub Teiskontiellä pitää pintansa. Terassi on jäänyt jalkoihin, mutta eipä siinä juuri ole istujia ollutkaan. Etu-Kalevan terassin etsijät päätyvät Pickwickiin tai Ilvestiellä piileskelevään Vaakunaan.

Koditon

2005-07-29T09:36:00.000+03:00

Eksyipä eräänä päivänä Kalevaankin yöpymään koditon, nukkui pitkälle päivään. En ole varma, mutta näytti rautatieaseman tienoilla joskus näkyvältä naiselta, jonka ristin Lintunaiseksi erään ruotsalaisen poliisikirjan kodittoman mukaan. Tämä lintunainen ruokkii myös puluja. Teitenkään en häirinnyt häntä, eikä häirinnyt kukaan muukaan. Antaa poloisen nukkua.

Katutyöt

2005-07-25T18:44:00.000+03:00

Kalevan Puistokadun katutyöt

Kalevan Puistokatu on kyllä kaunis ja vehreä, mutta katutöiden riivaama. Kun se lopulta saatiin kuntoon, se joudutaan taas repimään auki, koska vesijohtoputki ei käyttäydy kunnolla. No, sattuuhan sitä paremmissakin perheissä.

Niinpä, sanottu työ ei ehtinyt ajoissa, vesi oli nousemassa tornien porraskäytäviin viime rankkasateella. Lauantaina pitäisi tulla valmista.

Remontin jäljet

2005-07-10T18:37:00.000+03:00

Kalevassa remontoidaan useita asuntoyhtiöitä. Valitettavasti jälki ei kaunista viehättävää kaupunginosaa. Eipä olisi esiteltävää ulkolaisille vierailijoille, jos sellaisia olisi kaupunkiin saatu.

Kalevan puistot

2005-06-25T14:26:00.000+03:00

Kalevassa riittää enemmänkin puistoja, kivenheiton (tai parin päässä) ovat ainakin Kiovan, Liisan ja Saukon puistot sekä tuossa takapihalla oleva puisto - onko se sitten Saukon puiston jatkoa vaiko joku Litukan puisto? Mutta harrastuspaikkoja siis riittää. Viime syksynä kävimme yliopistoporukan kanssa Kiovan puiston häkissä pelailemassa höntsyfutista. Kesällä sen sijaan tuli useampaan otteeseen käytyä heittelemässä koripalloa uimahallin takapihalla. Tämän kesän hitti on ollut ultimaten pelaaminen Liisan puistossa. Eli vaikka se kiekon perässä kirmaaminen hassulta voikin ohi kulkiessa näyttääkin, on se todella kivaa kesäiltojen höntsyä :)

Sammon Turkis

2005-06-25T13:04:00.000+03:00

Murtojäljet

Sammon Turkikseen on tehty jo kaksi "iske ja juokse" -tyyppistä murtoa, joissa on menty sisään ikkunasta, viety sylillisittäin arvoturkiksia ja kaasutettu paikalta. Ei tehdä enää. Sammon Turkis on antanut panna ristikot ikkunaan ja murronkestävän lasin, kuten kuvasta näkee.

Turkisliike on valmis panemaan ikkunoihinsa rahaa; kuvan ottamisen jälkeisenä päivänä lasi oli taas vaihdettu.

Sampolan suihkulähde

2005-06-24T17:07:00.000+03:00

Sampolan pihassa on moderni taideteos, joka toimii tuskin koskaan. Kristillisdemokraattien puoluekokouksen vuoksi kaupungin miehet tulivat ja panivat sen vaihteeksi taas kuntoon. Miten kauan kapine sitten tällä erää toimii - ensin se teki ruohikosta suon, koska takaisinvirtaus ei toiminut, ja viimeksi nähtynä korkean suihkun tilalla oli monta matalaa. Ei aavistustakaan, miltä sen oikeasti pitäisi näyttää, se ei koskaan ole pysynyt kunnossa riittävää aikaa. Toivottavasti kuvasta erottuu, että härveliin kuuluu kaksi pystypalkkia, pitkä ritilä ja toiset kaksi pystypalkkia, joiden edestä vesi suihkuaa, ja ritilän alla veden olisi tarkoitus (?) virrata vapaasti.

Kalevan koulu

2005-06-05T17:11:00.000+03:00

Kalevan koulu

Kalevan koulu rakennettiin 50-luvun alussa yksityiseksi oppikouluksi. Se oli helvetin huono koulu, vaikka sinne eksyi muutamia oikein hyviä opettajia. Kerttu Seppälän unelmaan otettiin oppilaita vanhempien rahojen vuoksi, joten keskinäinen selkään puukotus oli yleistä.

Kerttu Seppälä piti tiukan kurin. Alkuaan ainoat oppilaiden juhlat olivat kansantanhuja ja piirileikkejä. Eräästä juhlasta tilaisuuteen pakotetut pojat pakenivat ikkunasta, kun heidän piti laulaa:

"Rakkauden tuli palaa
kuin öljy pumpulissa.."

Teiniliitto sai luvan pitää tansseja. Silloin Kerttu Seppälä seisoi pääovella hopeakettupuuhka kaulassaan ja haistoi jokaisen juhliin tulevan pojan henkeä. Jos joku tuoksahti alkoholille, hänet karkotettiin välittömästi paratiisista. Tyttöjen henkeä ei haisteltu, koska tytöt eivät nauti alkoholia. Piste.

Pitkät housut oli ankarasti kielletty tytöiltä, ellei lukujärjestyksessä ollut urheilutuntia. Jos ohjelmassa oli kotitaloutta, housuja ei saanut pitää urheilutunninkaan varjolla, vaan ne oli vaihdettava vessassa. Silloin tällöin käskettiin tyttöjä pistämään kädet pulpetille ja opettaja tarkasti, ettei kenelläkään ollut kynsilakkaa. Tiukka koulu.

Pääporttia vastapäätä oli silloin, kuten nytkin, kioski. Koulun alueelta ei saanut poistua, ellei ollut vanhempien kirjoittama todistus, että kävi syömässä kotona. Opettajat seisoivat vahdissa. Heitä huijattiin yleisesti; kioskilla käynti oli varsinainen urheilulaji. Jos siitä jäi kiinni, seurasi jälki-istuntoa. Koulun oma kioski myi munkkipossuja, joita oppilaat ahmivat nälkäänsä. Ruoka oli äärettömän huonoa, maidossa oli sininen raita, liha oli rustoista ja hajahti epäilyttävältä. Tämän ilmiön syy selvisi minulle, kun sisareni nai koulun pääkeittäjän pojan. Keittäjä oli varastanut ruoka-aineita niin paljon kuin ehti.

50-luvulla oppilaita sai vielä lyödä - ainakin Kalevan koulussa. Pienimuotoinen skandaali syntyi, kun voimisteluopettaja löi lukioluokan poikaa ja poika löi takaisin. Poika sai käytöksenalennuksen ja erotettiin määräajaksi koulusta. Opettajalle ei tietenkään käynyt kuinkaan. Skandaali johtui siitä, että poika kehtasi. Lyödä nyt opettajaa takaisin! Uskonnonopettajalla oli tapana tarkastaa rivien suoruus, kun oppilaat nousivat seisomaan opettajan tullessa luokkaan. Jos rivi ei ollut suora, opettaja - pappi muuten - löi ryhmysauvalla etummaista oppilasta päähän, usein varsin kovaa. Se tuntui epäreilulta, eihän etummainen voinut vaikuttaa takanaan seisovien ryhtiin ja ojennukseen.

Hiukan kuin lukisi Charlotte Bronten "Kotiopettajattaren romaania", eikö totta? Mutta normaalia faktaa - ei vain 50-luvulla, vaan peruskouluun asti.

Nordkapin kulkija

2005-05-29T17:42:00.000+03:00

Volkswagen Kleinbus

Kalevassa on todellisia autoharrastajia. Nyt on bongattu aito 50-luvun Nordkapin kulkija, Volkswagenin legendaarinen retkiauto.

Olen antanut kertoa itselleni, että näitä käytettiin pitkän matkan autoina; halpa, sitkeä, vaikeasti ajettava, mutta väkeä mahtuu. En tiedä, ollaanko tätä korjaamassa museoautoksi vai suunnitteleeko omistaja matkaa Nordkapista Hyvätoivonnemelle.

Auton ovessa erottuu Maltan risti. Jos omistaja lukee tätä, toivottavasti hän kommentoi tunnusta, mutta autoharrastajan mukaan tunnus luonnehtii seikkailullista mieltä, on suosittu tatuointina ja tuo mieleen ristiretkiritarit.

Jo joutui armas aika

2005-05-22T10:30:00.000+03:00

Vaahterat kukkivat Kalevassa. Kouluaikoinani Kalevan koulussa vaahterankukkia katseltiin luokan ikkunasta. Ne olivat merkki siitä, että rangaistuslaitoksesta pääsee kesäksi pois.

Kalevan Uimahalli.

2005-05-17T09:38:00.000+03:00

Tunnen Kalevan uimahallin historiaa hieman henkilökohtaisesti. Ensimmäiset muistoni ovat ajalta, jolloin olin niin pieni, että menin äitini kanssa naisten puolelle. En muistikuvani mukaan saanut mennä aikuisten altaaseen, vaan jouduin tyytymään kahluu- ja lastenaltaaseen. Jälkimmäisen syvyys lienee syvimmillään noin metrin verran. Olen ollut silloin noin kolmivuotias ja uimahalli oli juuri valmistunut. Vuosi on ollut joko 1979 tai 1980.

Kyseinen uimahalli tunnetaan nimellä Tampereen uintikeskus, ja se on tietääkseni ainoa, jossa on 50 metrin allas. Varsinaisia saunoja on kahdeksan, joskin niistä on useimmiten ainakin neljä suljettuna. Lisäksi hallissa on viisi tilaussaunaa, joita voi varata yksityiseen käyttöön. Hallin alla on lukuisien urheiluseurojen tiloja. Hallissa on myös kuntosali, jota en ole kyllä koskaan käyttänyt.

Yleensä vierailen hallissa kahdesti viikossa. Keskiviikkoisin (joinain viikkoina torstaisin) käyn uimassa noin kilometrin verran heti aamusta. Halli ei ole lainkaan hiljainen aamuseitsemältä, täysin vapaata rataa ei ole mahdollista löytää, vaan aina joutuu jakamaan radan jonkun uimarin kanssa. Usein kannattaa valita sellainen rata, jossa uimari ui suunnilleen samaa vauhtia, tällöin ohitustilanteiden välttäminen on helppoa. Sopu antaa sijaa.

Lauantaiaamuisin käymme koko perheen voimalla vauvauinnissa. Lauantaiaamut on varattu erilaisille ryhmille ja isoja altaita miehittävät vauvauinnin aikaan yleensä sukeltajat.

Veden lämpötilaa ei pysty suihkuissa säätämään ja ne on asetettu verraten lämpimiksi, voisin jopa sanoa kuumiksi. Säätimet kyllä asennettiin viimeisimmän remontin yhteydessä, mutta ilmeisesti ne pian tehtiin toimimattomiksi pikkupoikien leikkien vuoksi: hanat oli toistuvasti väännetty äärikylmälle tai -kuumalle, joten pahaa-aavistamatonta suihkuttelijaa saattoi odottaa ikävä yllätys.

Hallin henkilökunta on enemmän tai vähemmän näkymätöntä nykyisin. Muistan vielä vanhan järjestelmän, jossa avaimet vaatelokeroihin pyydettiin kassalta, ja jos halusi kaverin kanssa vierekkäiset, se täytyi erikseen pyytää. Avaimet palautettiin muoviputkeen rahastuskopin kyljessä. Nykyään sisään pääsee TKL:n lipulla, eikä tavallinen hallinkäyttäjä millään tavoin joudu henkilökunnan kanssa tekemisiin.

Meemissä mukana

2005-05-04T16:32:00.000+03:00

Olisi kuulemma 40-neliöinen yksiö Domukselta tyrkyllä vuodeksi.

Lautasantenni

2005-04-27T17:03:00.000+03:00

Tarvitaan sitä kerrostaloasunnossakin lautasantennia, kuten Kalevan Kaupinkadulla on nähtävissä. Ihmetyttää vain, miten parvekkeen ovi saadaan auki?

Kalevan kulkupelit

2005-04-25T12:51:00.000+03:00

Laihian kunta L13

Kalevan kaupunginosassa ei ole puutetta mielikuvituksesta, kun kulkupelejä hankitaan. Laihian kunnan kunnianarvoisa paloauto on viimeisin lisäys Liisanpuiston maisemiin. Viime perjantaina siitä oli näköhavainto, kun se suunnisti keskustaan päin. Muuten se majailee Liisankadun parkkipaikalla tai sen lähistöllä.

Tampereen Taidesuunnistus

2005-04-24T15:11:00.000+03:00

Tampereella keksittiin pitää 22 - 24.4.2005 taidesuunnistus, jossa yleisö pääsi tutustumaan 55 eri taideteolliseen kohteeseen ilmaiseksi.

Kalevassa osui reitille osoitteessa Teiskontie 9 (vanha Alkon myymälärakennuksen, nykyään kirjapainon toinen kerros) kaksi ateljeeta, hattuja valmistava Svengana/Paula Talviala ja seinätekstiilejä kutova Anne-Birgit Mäkelä, joka tosin muuttaa piakkoin Leinolaan osoitteeseen Inkerinkatu 8.

Kuvassa on näytteitä molempien ateljeiden mielenkiintoisista tuotteista.

Kalevan vähemmän tunnettuja nähtävyyksiä

2005-04-18T13:12:00.000+03:00

Sinisalon sinikuusi

Johanna Sinisalon (Ilman päivälaskua ei voi) täyttäessä 30 vuotta 1988 science fiction -porukat ostivat hänelle lahjaksi sinikuusen (Pigea pungens) ja saivat luvan Tampereen Kaupungin Puisto-osastolta istuttaa sen Sorsapuistoon. Siellä se viettää hiljaiseloa, kuten kuvasta näkyy.

Naurulokit tulivat

2005-04-17T12:26:00.000+03:00

Sorsapuisto lauantaina 16.4.2005

Kalevan henkireikä on Sorsapuisto. Nyt ovat lumet lähteneet, naurulokit tulleet ja Kalevan asukkaat vievät lapsensa syöttämään sorsia, kuten sukupolvi toisensa jälkeen on perinne ollut. Puistonpenkeillä riittää istujia, lapset leikkivät ja huutavat. Takana näkyy Tampere-talo, jonka terassit kohta täyttyvät oluen juojista, ellei takatalvi tilapäisesti riistä tätä huvia.

Kevättä Kalevassa

2005-04-03T16:54:00.000+03:00

Varma kevään merkki Kalevassa on ensin Pickwickin terassin aukeaminen ja sitten terassin koristeiden hajottaminen. Terassin kaiteissa on isoja ruukkuja, jotka ovat täynnä luultavasti myrttiä jäljitteleviä oksia. Niiden päällä istutaan, niitä ripotellaan pitkin katua ja tämän kevään tempauksena niillä koristellaan kadun reunaan pysäköidyt autot.

Viime yönä pari nuorta naista keksi jotakin vielä repäisevämpää. Teiskontie 8:ssa on menossa ikkunaremontti. Uudet ikkunat ja asunnoista puretut vanhat on pinottu talon etupihaan. Kahden aikaan yöllä kaksi naista otti ja kantoi ikkunan Teiskontietä pitkin. Heillä oli näkijä, unettomuudesta kärsivä talon asukas. Hän ei ollut varma siitä, veivätkö tytöt uuden vai vanhan ikkunan. Tytöt tulivat takaisin ja ottivat toisen ikkunan. Kun he iskivät kolmannen kerran, katselija sai tarpeekseen ja soitti sinivuokot. Ikkunan kantajat ja poliisiauto tapasivat toisensa Pickwickin kulmassa. Siellä neuvoteltiin jonkin aikaa ja sitten nuoret naiset kantoivat ikkunan kiltisti takaisin koko matkan. Poliisiauto ajoi kävelyvauhtia vierellä varmistamassa. Silminnäkijälausunnon mukaan ikkuna näytti olevan niitä uusia, muoviin käärittyjä. Myöhemmin ilmeisesti poliisiauto tuli ja toi kaksi muuta ikkunaa.

Ikkunoiden viennin motiivit ovat hieman epäselvät, mutta ainakin tytöt saivat liikuntaa koko rahan edestä. Ikkunat eivät ole aivan kevyitä. Arvaus on, että poliisit saattoivat leukailla koko matkan - ainakin tilaisuus oli hyvä.

Takojankatu

2005-04-03T16:29:00.000+03:00

Tamperelaiset ovat tunnetusti huonoja matkustamaan minnekään kotikaupungistaan. Teisko tuntuu yhä olevan ainoa ulkomaa monelle. Jos kuitenkin tuntee kaukokaipuuta ja ehkä jopa hieman slaavilaista sellaista, kannattaa suunnata Kalevaan Takojankadulle kevätkuravanaa pitkin. Takojankadun yläpäässä tunnelma on kuin Bratislavan esikaupungissa: Puromotorin haalistunut kyltti, Linkosuon Leipomon tontin laidassa nuokkuva keltainen puuparakki ja Y.O. Laineen rauta- ja peltitakomo takaavat, että aidontuntuinen haikea pysähtynyt perestroika valtaa mielen.

Linkosuon vanhassa rakennuksessa on sijainnut pienen kotileipomon lisäksi juhlasali pitopalvelulle sekä toimistoja ja edustusasunto. Taloa on ilmiselvästi ympäröinyt myös kaunis puutarha; siitä kielivät muutamat hassusti riviin kadun ja talon väliin jääneet jalopuut sekä seinää pitkin sitkeästi kiipeävä villiviini. Pitopalvelun juhlasalista on päässyt ennen mukavalle liuskekiviterassille, joka sekin on parhaat päivänsä nähnyt. Leipomonjohtajan edustusasunto on edustanut joskus melko puhdasta funktionalismia laatikkoparvekkeineen ja kulmaikkunoineen, vaan nyt on ikkuna jo viidettä vuotta pesemättä ja ikkunoiden pokatkin pahasti hilseilleet. Parvekekin olisi remontin tarpeessa. Siinä missä ennen oli juhlava pääsisäänkäynti kukka-asetelmineen, on nyt työntekijöiden tupakointipiste peltisine kurkkupurkkeineen.
Rappaus ropisee talon seinästä ja pihaa koristaa lumen alta paljastunut pullomeri.

Vastapäisen Vaasan&Vaasan leipomon ympäristö on sen sijaan dynaaminen ja toimeliaan näköinen. Täältä rekka-autot hakevat värikkäisiin muovisiin leipälaatikoihin pakatut Ruispalansa ja tamperelaiset kuvittelevat syövänsä vaasalaista leipää.

Pelti- ja rautateosten liike Y.O. Laine saa kulkijan miettimään, kumpi oli todellisuudessa ensin; Takojankatu vai herra Y.O. Laineen paja. Jos katu on saanut nimensä kalevalaiseen tapaan, on Y.O. Laineen sijainti hauska sattuma. Pajan pihalla on autonraatoja ja paja itsessään herättää hiljaista kunnioitusta käsityötä kohtaan. Kävipä mielessä sellainenkin, kun bloggaajat helsingissä jakavat toisilleen (itselleen) jotakin kultaisia kuukkeleita, voisimme me kalevalaiset kehitellä tamperelaisen vastineen kuukkelipystille: aidon Y.O. Laineen takoman sammon. Vaan ehkemme ole niin viitseliäitä kuitenkaan.

Takojankadun kura puuroutuu pahiten Nesteen huoltoaseman kohdalla. Siitä alkaakin katu näyttää siltä miltä se näyttää kokonaisuudessaan tulevaisuudessa, kun Kalevanharjun kaavamuutos astuu voimaan. Alueelle tullaan rakentamaan korkeita asuinkerrostaloja, joten nykyinen atmosfääri on kohta muisto vain.

Bussi

2005-03-31T12:50:00.000+03:00

Noin kuukausi sitten matkustin kauppaopiston pysäkiltä keskustaan päiväbussilla. Saatoin mummuani kaupungille. Jo ensimmäisellä pysäkillä löytyi tuttuja. En voi olla ihailematta 10 ja 20 -luvuilla syntyneiden luontevaa mutta tuppautumatonta juttelukulttuuria. Bussi oli aivan täynnä jo kauan ennen kirkkoa. Matkustajien keski-ikä kaukana seitsemänkymmenen paremmalla puolella.

Olin auton ainoa alle eläkeikäinen miesmatkustaja. Kaleva on niin lähellä keskustaa, että nuoremmat kävelevät. Paitsi jotkut yksittäiset tytöt. Ehkä he ovat laiskoja tai sitten panostaneet kuukausikorttiin.

Keskustassa olin jo ehkä herkistynyt, mutta samat ikäluokat näyttivät dominoivan sielläkin. Väkeä oli paljon. Ajattelin kaupunkia, jonka täyttävät ihmiset muistavat miten pukivat lapsiaan kouluun 50-luvulla. Vaikka se elämä on huonojalkaista ja usein muutenkin hiljaista, ihmisten oma koettu historia venyy pitemmälle kuin koskaan ja missään aiemman maailmanhistorian aikana. Ja bussissa ja kaupoissa he kohtaavat suuren määrän toisia kaltaisiaan.

Illemmalla töitten päättyessä nuoremmat alkavat täyttää katuja. Ikäihmiset ovat hoitaneet menonsa ja telakoituvat saippuaoopperoiden ääreen. Puolen yön aikaan kadulla hoippuvat nuoret ja nuorenmieliset, aamuviideltä enää yksittäinen juoppo ja vuorolta palaava taksi. Mutta aamuvuorolaiset hankkiutuvat jo bussipysäkeille ja lämmittelevat liikennevälineitä yhdeksään asti seuraavan senioriaallon päiväretkiä varten.

Niin pyörii maailma.

Jäähalli

2005-03-22T16:03:00.000+02:00

1965 oli Kalevan suuruuden aikaa. Myös numeroin. 60-luvun lopussa Kalevan seurakunnan asukasluku oli noin 40 000. Nykyään enää puolet siitä. Kun 40 ja 50-luvuilla syntynyt nuoriso muutti pois, kaupunginosa eläkeläistyi nopeasti. Vuonna 1980 asumassamme kerrostalossa (sammonkatu 43) oli vain kolme lapsiperhettä.

Asukkaat olivat eri puolelta Suomea ja ulkomailtakin. Kaleva oli maamme ensimmäisiä alueita, jossa oli tavallista, että neekeri kävelee vastaan kadulla. Tehtiin suuria asioita.

40 vuotta sitten Suomeen saatiin jääkiekon maailmanmestaruuskisat. Helsinkiläiset hidastelivat, mutta maan ensimmäinen, suurin ja kaunein jäähalli saatiin kuin saatiinkin Tampereelle. Avajaiset taisivat olla useimpaan maahan lähetetty suora televisiolähetys senaikaisessa maailmanhistoriassa. Edelleen huomaatte, että jäähallin parkkipaikalta on suora näköyhteys Ylöjärven linkkitorniin. Talkoohenkeä kuvasi, että Domus tyhjennettiin opiskelijoista kesken kiireisimmän kevätlukukauden ulkomaisten toimittajien majoittamiseksi.

Mutta kenen Bubnikin kunniaksi perinteikäs Pub-nik onkaan nimetty?

Rahan keruu ja mättäminen kaukalohommiin ärsytti tietenkin monia ja viikontakaisen Iltasanomien mukaan Jäähalli Hakametsään-liikkeen vastapainoksi myytiin myös rintanappeja, joissa vaadittiin Ilotalo Järvensivulle.

Iltiksen jutun mukaan päättäjäisissä siirryttiin jo suoraan toimintaan, ja joku nuorukainen juoksi jäälle häiriköimään eli tuhrimaan ruotsalaisille myytyjä laitamainoksia. Muuten siinä kai ei olisi mitään ihmeempää muisteltavaa, mutta viekas häirikkö oli varustautunut panemalla piikkarit jalkoihinsa. Liukastelevalla järjestysmiehistöllä kesti pitkään saada piinallisen adhesiivinen ja jyrkästi mutkitteleva öyhöttäjä ulos urheilujuhlaa pilaamasta, mutta yleisöllä oli hauskaa.

Lehdessä oli kuva, missa yksi järkkäreistä on keksinyt kampata pahiksen heittämällä jonkinlaisen kolan hänen jalkoihinsa, mutta lippalakkipäinen aktivisti loikkaa sen yli kuin toinen aikansa legenda Bob Beamon. Ympärillä näkyy kymmenkunta huterasti seisovan näköistä järjestysmiestä katsomassa avuttomina halki ilmojen leiskauttavaa rettelöijää.

Sellaisia me olemme, kansa. Helposti huvitettavia.

Ei talvikunnossapitoa

2005-03-20T19:15:00.000+02:00

Kalevassa on huolellisia talonmiehiä. Jos pihaplänttiä ei pidetä talvikunnossa, niin siitä on toki kyltillä varoitettava.

Kyseinen piha on Itsenäisyydenkadun yläpäässä.

Pysäköinnin ihanuus

2005-03-16T19:39:00.000+02:00

Sanailtuani päivällä pysäköinninvalvojan kanssa, totesin taas, että onni on ilmainen parkkipaikka talon vieressä. Ilmarinkadun Esson päässä on onneksi hyvin parkkitilaa. Jos homma kävisi yhtään hankalammaksi, luultavasti autosta luopuisin - kaupungissa kun sitä aikas harvakseltaan tarvii.

Kalevan jänis

2005-03-13T17:42:00.000+02:00

Kalevassa on vuosia liikkunut oma jänis (tai monta sukupolvea jäniksiä). Kuten jäljet todistavat, se on taas palannut talvehtimispaikoiltaan, mahdollisesti siirtolapuutarhasta. Pupunen on sangen kesy, sitä pääsee parin metrin päähän, ja se osaa käyttää suojateitä (on nähty ylittämässä Teiskontietä kuin kelpo koululainen; ensin päästetään autot ohi ja sitten rauhallista askelta kadun poikki). Tämä kuva on otettu aivan Kalevan kirkon vierestä, Liisankadun risteyksestä.

Kalevan aseet

2005-03-09T13:51:00.000+02:00

Kalevan paradokseihin kuuluu se, että vaikka kaupunginosa on perin rauhallinen, siellä majailevat Tampereen ainoat aseliikkeet rinta rinnan Ilmarinkadulla. Toinen myy ja toinen huoltaa ja kunnostaa.

Liikkeet ovat vanhoja, perinteisiä ja alan harrastajien tiedossa. Seuraava aseliike onkin sitten Ylöjärvellä, ainakin Keltaisten sivujen mukaan.

Vertailevaa tutkimusta Kalevan kaupoista

2005-03-03T09:09:00.000+02:00

Taloudellisena henkilönä vertailen Kalevan kauppoja päivittäin. Esimerkiksi tänä aamuna Ruokavarastossa on suorastaan tajunnan räjäyttävä tarjous HK:n Sinisestä, jos sattuu siitä pitämään (mieheni pitää).

Varttuneempi väki kerääntyy ILmarinkadun Siwaan ja Ruokavarastoon. Siwa on kohtalaisen kallis kauppa, mutta Ruokavarastossa hinnat oudosti hyppelehtivät. Kannattaa seurata tarjouksia! Kummassakin kaupassa on hyvät pullonpalautusautomaatit, mikä ilolla todettakoon. Automaatin nielemiä pulloja tulee harvoin, ja henkilökunta vakuuttuu nopeasti.

Sammonkadun Siwa on nuorekkaampi ja sen aukioloajat ovat kunnioitettavat. Taitavat olla joulupäivä ja juhannuspäivä ainoat sulki-päivät, enkä ole niin varma juhannuksestakaan. Hinnoissa on Siwa-lisä.

Pikkolo on varsinainen nuorten aikuisten kauppa, mikä näkyy valikoimassa. Puolivalmisteita ja pikaruokaa - ja satumaiset hinnat.

Koska asun ihan Kalevan kirkon naapurissa, lähden yleensä ostoksille kärryjen kanssa - ostoskärryt ovat endeemisin kulkupeli Kalevassa, esiintymistiheys voittaa polkupyörätkin. Sitten suunta Sampolan kirjastoon tai Palvelukeskuksen vastaavaan. Sieltä S-Marketiin Tullintorille. S-Maerket on ostoksilla käyvän helmi - löytyy laatuja ja halpaa hintaa. Sitten aseman tunnelia Lidliin ja bussilla kotiin. Sammonkadun S-Market on vieraampi. Sitä tuntuvat suosivan omalla autolla kulkevat päätellen täyteen lastatuista ostoskoreista.

Jos asuisin toisessa päässä Kalevaa, taitaisin käyttää Prismaa, vaikka siellä huhuilee kuin Siperian erämaissa. Edes kaiku ei vastaa.

Tämä oli tällainen sormiharjoitus siitä ilosta, että sain lukeutua Kaleva-blogin kirjoittajiin. Lämpimät terveist muulle joukolle!

Talvisen Kalevan riemuja

2005-02-27T13:28:00.000+02:00

Aurinko on paistanut Kalevassa tällä viikolla joka päivä. Hanget hohtavat valkoisena ja valoa riittää jokaisen kerrostalon väliin. Kalevalaiset ulkoilevat sauvojen kanssa tai ilman; sauvakävely näyttää sopivan niin alakerran rastatukkanuorukaiselle kuin naapurirapun maatuskaa muistuttavalle rouvallekin.
Liisanpuisto ja Kiovanpuisto täyttyvät lapsista. Jälkimmäiseen ovat kaupungin miehet tehneet suositun jäämäen, jota lasketaan liukureilla, muoveilla ja pulkilla. Isoja lumivuoria löytyy parkkipaikkojen ja luistinratojen liepeiltä. Niitä valloittavat valloittavat suojapukuiset punaposket.
Meidän perhe kurvaa vaunuilla Litukalle. Mökin kuistilla on lämmin ja repusta löytyy kaakaotermari ja evässämpylöitä. Vauvakin herää uinuvan omenapuun alta ihmettelemään mökin marimekkoverhon kuviota.
Ymmärtääköhän itsetuhoinen pyromaani että ulkona on tänään kaunista?

Sleepless in Sammonkatu

2005-02-15T17:08:00.000+02:00

Kaleva on viime päivinä ollut julkisuudessa sitkeän tupakkamiehen ansiosta.
Sammonkatu 39:ssä ei uskalleta nukkua, kun eräs asukkaista on ottanut tavakseen sytyttää asuntonsa tuleen. Ensimmäisellä kerralla syttyi sänky tupakoidessa, seuraavalla kerralla paloi keittiössä ja nyt kolmannella kerralla mies kertoi tupakoineensa kylpyhuoneessa.
Miehen kerrotaan kärsivän "puutteellisesta elämänhallinnasta", mikä ei tietenkään riitä vangitsemisen tai pakkohoidon syyksi. Naapurit ovat aiemmin jo toimittaneet miehen hoitoon, mutta koti-ikävä ajoi hänet takaisin asuntoonsa. Nyt naapurit ovat Aamulehden mukaan kyllästyneet vahtimaan ja sammuttelemaan miehen asuntoa, ja häätökeinoja pohditaan.
- Ei täällä nukuta silloin, kun tiedetään, että kyseinen asukas on kotona, kertoo eräs talon asukas.

Poliisi kertoo lehdessä, että varomattomasta tulenkäsittelystä voi saada puoli vuotta kakkua, eikä tällaisestä teosta epäiltyä voi pitää pidätettynä tai vangita.
Tällä hetkellä mies on kuitenkin vielä esitutkintaa varten putk--, anteeksi, poliisin suojissa, joten ehkäpä uni tulee Sammonkadulla silmään.

Hajamuistoja itäpäästä

2005-02-11T11:50:00.000+02:00

Nykyisen Iskun kohdalla oli vielä 80-luvun alussa tyhjä sorakenttä. En tiedä käytettiinkö sitä mihinkään muuhun kuin että tivoli pystytettiin sinne kerran tai pari vuodessa. Silloin sirkuksissa sai vielä olla norsuja.

Kenttä saattaa olla ollut jäännös Vapaa-ajan maasta, kauppaoppilaitoksen oppilaiden pystyttämästä 60-70-lukujen taitteen messualueesta. Viimeksi kun kävin paikalla, siitä oli jäljellä vain yksi tienpätkä, joka erkanee kekkosentien viereiseltä pyörätieltä Pellervon tornien ja Iskun välissä kohti Kalevan keskipistettä. En tiedä onko uusi urheiluhalli rakennettu sen päälle.

Vapaa-ajanmaan tunnetuimmat kohteet taisivat olla kekkosenkäymä hirsisauna uima-altaineen sekä korkea vihreä Kafi-asuntovaunuja mainostanut kota. Kota todennäköisesti purettiin joskus 70-luvun lopulla. Tarkemmin muistavat korjatkoot. Alueella saattoi olla myös torni, mahdollisesti väriltään keltainen ja metalliputkista rakennettu. Mainitsemani tienpätkä oli Vapaa-ajanmaan pääkatu, jonka varrella oli ainakin paineilmalla pystyssäpysyviä kuplahalleja, mutta varmaan myös kiinteämpiä hallirakennuksia. Netistä ei löytynyt mitään aineistoa, eikä jäljellä liene urbaaniarkeologeillekaan paljoa tongittavaa.

Oletteko koskaan muuten miettineet, miksi sammonkatu tekee siellä Prisman päässä hassun mutkan. Prisman vieressä on matalampi aaltoseinäinen rakennus. Se rakennettiin 1970 tai 1971 Kaihari-centeriksi, todennäköisesti Tampereen ensimmäiseksi automarketiksi. Kalle Kaiharilla oli kuulemma ns. suhteita, ja siksi tietä ei vedetty suoraan eli kauempaa ohi myymälän. Jutun todenperäisyydestä ei ole tietoa.

Onko muuten vielä näin: muinoin kauppaopiston parkkipaikan lumet kasattiin keskelle korkeiksi kinoksiksi, joihin tenavat kaivoivat huomattavan suuria lumilinnoja käytävineen ja huoneineen.

Hei me dyykataan

2005-02-07T15:40:00.000+02:00

Kerrostalon piha on kaivettu auki isolla oranssilla kaivurilla. Joka aamu klo 6.30 meidät herättää infernaalinen tärinä ja jytinä. Kellarissa piikataan. Se on putkistosaneeraus ny.

Viikko sitten talon pihaan tuotiin roskalavoja, joihin asukkaat saivat tyhjentää turhat tavaransa kellarikomeroistaan. En ole varmaan koskaan elämässäni dyykannut niinkuin viime viikolla! 50-lukua diggailevalle lavat olivat oikeita aarreaittoja. Löysin mm. upean jalkalampun, 4 kpl ruokailuryhmän tuoleja, matka-arkun, tytölle nukenrattaat ja kauniita Karhulasin talouspurkkeja.

En ollut talon ainoa dyykkari. Lavojen ympärille syntyi oikea aarteenetsijöiden piiri. Yhtäkkiä kaikki talon kierrätysmieliset löysivät toisensa ja joka päivä kerrottiin toisille mitä tänään olikaan saalistettu. Joku sai mahtavan vanhan ruuvi- ja höyläpenkin mökillensä, joku toinen taas kauniit alkuperäiset kokopuiset keittiönkaapistot keittiöönsä. Jonkun tutulle löytyi hirsitaloprojektiin kellarin ikkunat.

Nyt lavat on viety pois, joten ei kannata tulla kauempaa meille dyykkaamaan.

Pörriäiset

2005-02-06T16:57:00.000+02:00

Teiskontie on vaikea ylittää, se on liian iso. Leikkaus Kalevan yhtenäisyydessä. Varsinkin näin sohjotalvena polkupyöräilijä on tuskissaan. Teiskontien itäpäästä löytyy lounaskahvila Pörriäiset. Ajattelen ensin ihan eläkeläispaikaksi. Kahvia, pullaa ja kotiruoaksi kutsuttuja, perussuomalaiseksi mieltyviä syötäviä edulliseen hintaan. Sisustus on valoisa, hieman teennäisen oloisia puupanelointeja tavanomaisen katutason liikehuoneiston kolkkoutta pehmentämässä. Ollaan juuri syömässä, kun sisään rynnii jotain koululaisia laskiasipullaa syömään. Valtaavat kaikki tyhjät tilat, metelöivät. Eikö se koulun limsa-automaatti riitä? Keskustemme Hitleristä ja Hannah Arendtista, epäilen että viereisen pöydän ruokailijat kuulevat ja paheksuvat. Ulkona sellainen sohjosään sumupilvisyys, joka masentaa helposti, ja saa ajattelemaan hyvää sähköstä. Ruoan hintaan kuuluu tietysti salaatti ja kahvi. Pullasta on maksettava erikseen. Kaikinpuolin turhan intiimi tila minulle, syön ja kahvittelen mieluummin sellaisissa hiukan vieraantuneissa paikoissa kuin huoltoasemilla, rautatieasemilla tai yliopiston massaruokalassa. Seuraavaksi kirjoitan tänne Jäähovista, vaikka se teknisesti onkin Kekkosentien väärällä puolella. Matkaa Kalevasta on kuitenkin vain proverbin kivenheitto.

2005-01-27T14:12:00.000+02:00

Kalevantieneljässä on yliopisto. Sisäänkäynneillä ei saa polttaa, mutta tuhkakupit niille päätettiin uusia suureellisten rakennushankkeiden yhteydessä alle vuosi sitten. Sisältä pääsee nyt putkea pitkin lisärakennukseen. Lisärakennus näyttää siltä kuin siihen olisi ympätty kaikki läpinäkyvä, mitä maailmasta löytyy. Putki päätalon ja aputalon välille on tuotu viidessä osassa rekoilla Saksasta. Kukaan ei tarvitse sitä.

Tänään päätalon yläaulassa saa luovuttaa verta. Luovuttajille on tarjolla mehua. Seurasin hetken touhua ja näytin Derrickiltä. Derrickillä olisi ollut oma putkilo mukana. Sen olisi voinut salaa vaihtaa jonkun villapaitafarkkutytön vereen. Veri olisi viety labran pojille. Verrattu rikospaikoilta löytyneisiin tahroihin, joista kukaan ei suostu ottamaan vastuuta.

Kyllästyttyäni asetuin kahvikipon kanssa lehtien ääreen. Aulassa portaiden alla voi lukea samat uutiset mistä tahansa keskisuuresta päivälehdestä. Hesari on kai pöllitty. Harhailin lehteä läpi kunnes tajusin sen vanhaksi. Kahvikin maistui vanhalta. Kaiken pitäisi olla selkeämpää ja virheetöntä, ainakin virkamieskoulutuslaitoksen aamupäivässä. Mahassa tuntui. Toljotin synkeästi kahvikuppiin. Pitäisi kai sulloa aamuisin sisäänsä jotain mysliä. Oluessa marinoidusta köyhyydestä tulee vain syöpä.

Kaikki muut näyttävät hyvävointisilta. Myös tytöt tupakalla. Kihertävät kännykkään tulleesta viestistä. Pitäisi olla jokin kevyt lausahdus. Rima on korkealla. Pysyn hiljaa. Päässä on vain pankkikortin tunnusluku, Virenin voittoajat Muchenin olympiahäppeningissä, Viinikan Teboilin suurimman polttoainesäiliön tilavuus, uni jossa joku sanoo pitävänsä silmälaseistani ja sitä rataa. Onni että minulle on kehitetty loppupäiväksi jotakin kunnollista tekemistä.

Blogilista

2005-01-26T13:02:00.000+02:00

Kalevablogi on nyt liitetty uudelle ja samalla myös vanhalle blogilistalle. Kutsukaapahan tuttujanne Kalevasta kirjoittamaan, ainakaan vielä ei kirjoitusta ole tullut liikaa. En malta olla kehaisematta edellistä juttua saunavuorosta. Juuri sellaista arjen ja historian kuvausta tänne kaipaan.

Naisten sauna

2005-01-24T14:20:00.000+02:00

Lauantai-iltana parhaaseen saunomisaikaan on meidän taloyhtiössämme kahden tunnin mittainen yleinen naisten vuoro. Talon asukkaista samankaltaisin ryhmä lienee yksinäiset leskirouvat, mikä selittänee moisen mahdolliseksi.

Liityin viikonloppuna joukkoon. Lauteilla kävi kova pulina ja minut otettiin uutena tulokkaana reilusti mukaan joukonjatkeeksi. Se on uskomatonta miten liki kahdeksankymppiset rouvat osaavat tiivistää koko elämäntarinansa seitsemän minuutin kertomukseen. Minä vaikenin, ainoat asiat joista kehtasin mainita sotamuistojen, pula-ajan, lasten koulunkäynnin ja pesästä lähdön sekä kuopuksen 50 -vuotisjuhlien rinnalla olivat että muutettiin kaksi viikkoa sitten ja että on tehty remonttia ja että puoli vuotias tyttö mulla on. Oma ammatti, sen harjoittaminen ja sitä varten opiskelu taikka kälyset harrastukset tuntuvat huterilta pikkuasioilta suurten kertomusten rinnalla.

Saunassa on sopivat löylyt. Talo alkaa tuntua kodilta kun kuulen miten siellä on eri aikoina asuttu ja oltu. Vuosikymmeniä näillä lauteilla istuneet tuovat varmuutta ja turvallisuutta omaan olemiseeni; jos näillä on täällä ollut hyvä, miksei minullakin voisi olla.

Talvi-illan nälkäkierros

2005-01-14T16:34:00.000+02:00

Tänään näkyi vähän aurinkoa ja kalevalaiset nostivat pitkästä aikaa katseensa kadusta.

Eilen kuitenkin oli vielä varsin synkkää, hyhmäistä sadetta ja tuulta. Olen lueskellut Huovisen Hamstereita, mikä pitäisi tehdä joka talvi toiveikkaan mielen ylläpitämiseksi. Siksi tallustin töistä suoraan Peetroon ja hykertelin matkalla tyytyväisenä kumisaappaissani.
Ukko luki yhtälöitä ja joi kaljaa (yhden) ja minä sain kaakaon. Peetrossa oli hiljaista, tiskillä setä ojensi Seiskan ja kehotti lukemaan mitä Matille kuuluu. Myymässä oli se tyttö joka tykkää kuunnella Nighwishiä. Peetrossa voi nykyään liittyä kanta-asiakkaaksi ja saada esimerkiksi tekstiviestillä ilmoituksen visan alkamisesta. Hieno asia.

Hamsterin innoittamana kävelimme vielä Neljääntoista ja sapuskaa odotellessa siihen ystävällisempään Siwaan. Harmaaseen vuodenaikaan käy elämyksestä sekin, että syö kepapia alkuillasta selvinpäin. Neljäntoista annoksia on moitittu pieniksi ja kastikkeita keskiverroiksi. Minulle pieni riisikepappi riittää hyvin eikä liha saa uida kastikkeessa. Ukon mielestä pitsat peittoavat useimmat kännipitsalat, Kotipitsasta nyt puhumattakaan.
Hyvin on kalevalaisilla asiat talvituiskuissa niin kauan kun pitsaa ja olutta saa kirkonmäen molemmin puolin.

Ilmarinkadun slummit

2005-01-10T17:24:00.000+02:00

Mikä ihme Ilmarinkadussa on? Juuri siellä oli tulipalo, joka hävitti roskakatoksen ja vaurioitti autoja. En tiedä olinko ensimmäinen joka soitti pelastuslaitokselle, ehkä en, sillä liekit olivat jo monen metrin korkuiset kun ne huomasin. Aamulehti sitten vahvisti, että palo oli tahallaan sytytetty. Tuntia aiemmin samana yönä pari pikkuskiniä kävi häiritsemässä minua, toinen yritti roikkua polkupyörässäni kiinni. Päästi sitten irti, ehkä siksi että sain lopulta kaivettua moran taskustani. Seuraavana yönä Siwaan oli murtauduttu, tai ainakin ikkunaan oli tehty iso reikä. En ole pyytänyt elämääni ylimääräistä adrenaliinia, en etsinyt vaaroja. Kiitos nyt kuitenkin elämälle, että se tarjoaa kirjoitusaiheita Kalevablogiin.

Joitain kauppoja

2005-01-07T14:12:00.000+02:00

Sammonkadun vikkula oli sitkeä ja merkittävä instituutio. Isoisävainaani osti sieltä herkkuaan taateleita. Isoäitini väitti, että hän sai syövän vikkulan paskaisista ja torjunta-aineiden kyllästämistä tuotteista. Ketju oli jatkuvasti sotajalalla julkisivu- ja hygieniaviranomaisten kanssa. Samaan tilaan tuli myöhemmin videovuokraamo. Kävin siellä mielelläni, koska se oli edullinen, sieltä sai Doctor Pepperiä eikä liikkeessä soitettu nostalgiavetoista sävelradiota. Nyt tilassa on turkkilainen kauppa. Ehkä se kertoo jotain.

Lähellä vikkulaa on polkupyöräkauppa. Aikanaan eli vuoteen 1984 sitä piti Onne Korkee, ja valikoimaa riitti pyöräalan ulkopuolellekin. Itse ostin sieltä koottavia lentokoneita. Onnen sisar (luullakseni) Siiri piti liivikauppaa kadun toisella puolella.

Nykyisen pikkolon kohdalla sinnitteli monikin pikkukauppa. Tietääkseni tiloissa oli aikanaan oikea maitokauppa, jossa myytiin maitoa eikä paljoa muuta. Maito myytiin omiin astioihin. Muistan kun pikkolo tuli ja ajattelin tyytyväisenä, että näin sitä pitää kauppaa pitää 2000-luvun malliin. Myöhemmin näköjään perustettiin toinenkin pikkolo alemmas sammonkadun varrelle. Siitä ei ole kauheasti muistoja, koska asuin silloin jo muualla.

1980-luvun alussa Kalevassa oli kamalasti pikkukauppoja, käytännössä kaikki nyt lopetettu. Jäljellä on oikeastaan kaupinkadun risteyksen pikkolon lisäksi vain sammonkadun alun siwa. Isoja kauppoja oli vain yksi: Anttila. Anttila tosiaan aloitti Tampereella vehontalon (nykyinen ruokavarasto/stag's head) viereisessä tiilitalossa. Yläkerrassa oli leluosasto ja muita vastaavia, katutasossa ruokaosasto. Pelkäsin pienenä annamanna-hiutaleiden tuijottavia naamoja. Anttila lopetti joskus 80-luvun alussa.

2005-01-06T16:41:00.000+02:00

Niin pyörähti uusi keltainen vuosi alkuun Kalevassa.

Saukonpuiston koulu

2004-12-22T14:21:00.000+02:00

Onko Saukonpuiston koulu jonkin paikallisen rähinäpossen tukikohta? Taas ohikulkiessani näin pihan olevan kaljanjuonnista aiheutuvan roskan peitossa. Tämä muistutti siitä syksyisestä kerrasta, kun näin poliisin juoksevan kiinni rosvoja koulullA; JA SITTEN TAKLAAVAN YHDEN HEISTÄ MAAHAN: EN VOI KIRJOITTAA ENEMPÄÄ; EN SAA NÄPPÄIMIÄ TAKAISIN PIENELLE:

Kalevankangas aattona

2004-12-21T22:11:00.000+02:00

Ylihuomenna olenkin jo melkein Kalevassa. Jouluaattona kannattaa käydä katsomassa kalmiston väkimäärä. Minusta jouluilta ei tunnu ansaitulta jos sitä varten ei ole palellut hautuumaalla. Toiset voivat olla omaa mieltänsä ja sitä ovatkin.

Kusti polkee

2004-12-16T17:39:00.000+02:00

Melkein hävettää myöntää, mutta tuli kuljettu hieman reilu vuosi Kalevan postin ohi tajuamatta, että sekin on aivan täyden palvelun konttori, joka on iltaisin auki kello 18 asti. Totuus valkeni vasta kun olin erästä sinne toimitettua pakettia hakemassa pääpostilta. Äsken taas Kalevan puistokadulla asioidessani mietin, miksi minulla kesti niin kauan löytää tuo konttori. Luultavasti osin siksi, että koska sen ovet eivät ole kadulle päin eli se aukioloaika ei koskaan pistänyt silmään. Toisekseen Teiskontiellä olevat postilaatikot hämäävät hyvin, sillä ne toteavat, että lähin kello 17 tyhjennettävä laatikko löytyy Rautatienkadulta. Noh ikä oppia kaikki, itse luulin tosiaan, että ko. konttori on vain joku lajittelupiste.

Valojen Kaleva.

2004-12-15T14:22:00.000+02:00

Näin pimeään aikaan liikkuessa toivoisi näkevänsä mahdollisimman paljon valoa. Lenkkeillessäni Teiskontietä muutama päivä sitten, en edes kiinnittänyt huomiota natriumlamppujen siunauksellisuuteen. Kun jatkoin matkaani TAYSin ohi kohti Ruotulaa, ero oli kuitenkin dramaattinen.

Jostain syystä en nyt osaa ollenkaan sanoa, minkä väriset Sammonkadun katuvalot ovat, vaikka kuljen sitä useita kertoja viikossa pimeään aikaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että keskustan valoviikkojen retrohenkisiä koristeita voisi vetää ihan yhtä hyvin Itsenäisyydenkadulle ja miksei Sammonkadulle tai Teiskontiellekin. Tietysti se on hirvittävää sähkön tuhlausta, eikä sitä siksi sovi tosissaan toivoa, mutta käpyrauhaseni kaipaa selvästi lepoa, eikä pimeys sitä tunnu suovan. Tammelan stadionin valot ovat sentään riittävän kirkkaat. "Kiilto"-yhtiön pylväs tosin on jotenkin kovin groteski, mutta nyt kun silmä on siihen tottunut, toivoisi sen toisinaan olevan kirkkaammin valaistu. Lisäksi olen sitä mieltä, että tornitalojen seinät pitäisi valaista sodanaikaisilla valonheittimillä.

Ja toisaalta, talvisaikaan tähtiä ei näy näin lähellä keskustaa juuri lainkaan valosaasteen vuoksi. Kun vielä olisi lunta maassa ja pientä alapilveä, koko taivas olisi masentava ruskehtavan oranssina hehkuva matto, jollaisena sen muistan viimeisten viiden vuoden ajalta, kun olen Kalevassa asunut. Talvella juuri mikään ei ole hyvin valaistuksen suhteen.

Ilmarinkadun postinkanto

2004-12-13T15:55:00.000+02:00

Postin tai aamujakelun palveluksessa olleet saattavat tuntea Pekolan talot, Ilmarinkatu 31-35, jotka Alvar Aalto on suunnitellut. Näissä taloissa on alunperin maailman mahdottomimmat postiluukut. Itse reikä on niin tiukka, että normaalin aamulehden sisään sujauttaminen on vaivalloista. Sunnuntaihesati on hajotettava neljään viiteen osaan jotka ujutetaan yksi kerrallaan tilaajalle. Reikää peittävä luukku on puolestaan useamman kilon painoinen metallilaatta - kauniisti muotoiltu kylläkin. Se pitää aivan helvetillisen paukkeen postia jakaessa, sillä mitään vaimentavaa rakennetta ei ole. Aamujakelu liikkuu näissä taloissa n.03:00-04:00 ja meteli on helvetillinen. Ihmettelenkin ovatko asukkaat oppineet nukkumaan siinä vai mitä? Monissa asunnoissa on vanhat luukut vaihdettu hieman modernimpaan malliin. Tämä on toimivuuden kannalta hienoa, mutta onkohan se kulttuurihistoriallisesti täysin luvallista? Yleensähän arvorakennuksia ei saa rukata uuteen uskoon kuinka haluaa.

Julkisivukauhua

2004-12-12T13:54:00.000+02:00

Meidän esteetikkojen suureksi itkuksi Kalevaa ravistelee rakennustaiteellinen tuhovimma. Pari vuotta sitten remontissa raiskattiin Sammonkatu 17-23 lamellien hienosti varioiva sininen teema suuria taloja keventäneine sinisine ikkunanpokineen. Ei ollut kuulemma varaa kuin valkoisiin. Vihreä maalikin on kai sitten halvempaa, kun eri sinisen sävyjä toistaneet parvekkeet vaihdettiin Ihmettelen, miten se meni läpi julkisivulautakunnassa.

Toinen on rappukäytävät, joita remontoidaan aivan uskomattomaan tyyliin. Tilat, jotka ovat pysyneet vuosikymmeniä tyylinmukaisina ovat saaneet seiniinsä jotain ihmeellistä kukerrusta ja pahimmillaan boordeja. Tämän takia vastustan jyrkästi kaikkea lähidemokratiaa: ihmisillä on huono maku.

Ameriikan Kaleva

2004-12-09T14:53:00.000+02:00

Eipä ole tämä ainoa Kaleva verkossa. Rapakon takana Michiganissa on myös Kaleva, suomensukuisten siirtolaisten perustama 500 asukkaan kylä. On siellä elo rauhaisaa ja luonnonläheistä, ja neljä vuodenaikaakin on, kehuvat uuden maailman kalevalaiset sivuillaan.

Kylästä löytyy luonnollisesti Osmonkatu (Osmo Street), Sammonkatu (Sampo Avenue) sekä hautausmaa, josta ei valitettavasti löytynyt kuvaa.
Ja kas, eikö vain ole kirkossa tuttua näköä? Moternia muotoa tässäkin, vuodelta 1970.
Terveisiä sinne!

Vauvojen Kaleva

2004-12-03T13:27:00.000+02:00

Ihan vaan kontrastiksi alla olevalle mummokirjoitukselle ajattelin kirjoittaa elämän jatkuvuudesta Kalevassa eli vauvoista, jotka ovat vallanneet Kalevan Kaalamonaukion.

Kuka uskoisi, että harmaalla, synkähköllä Kaalamonaukiolla voisi olla mitään muuta kuin asfalttia, parkkipaikkoja, roskiksia ja ajoväylä Kaskitielle? Kuka muuten edes uskoisi sitä, että Kaalamonaukio on ihan suunniteltu osa kaupunkiympäristöä? Tekisi mieli väittää, että joku vaan laski väärin talojen välin ja sitten vahingossa syntyneelle tyhjälle tontille piti keksiä juhlallinen ja mahtipontinen nimi. Kaalamonaukio sai nimensä varmaankin joko rajantakaisesta Kaalamosta tai arkkitehti Elis Kaalamosta.

Sieltä kuitenkin löytyy koko Pirkanmaan suosituin vauvakerho, Napapiiri. Kaalamonaukio täyttyy aamupäivisin vauvanvaunuista, oli ulkona millainen räntäkeli tahansa. Napapiirissä on hyvä meininki, suurin osa kävijöistä suosii kestovaippaa ja luomuruokaa, kierrättää ja joukkoliikenteilee. Näin maailma pelastunee ja jos ei ihan koko maailma niin ainakin Kaleva.

Kalevan mummoista

2004-12-01T13:07:00.000+02:00

Alempana sivutaan mummoja. Heitä on Kalevassa paljon. He töpöttelevät kangaskasseineen aamusella ostoksille Tammelan suuntaan, istuskelevat aurinkoisina päivinä sisäpihan keinussa ja kopistelevat käsiharjalla mattojaan parvekkeilla. Joillakin on myös vaari, jota kuljetetaan joko käsikynkässä tai vapaana muutaman metrin päässä takana.

Olen vuosien kuluessa seuraillut rappuni mummoja. Tavallisesti heidät voi nähdä tulossa kellarista ja haistaa karjalanpaistista ja pullasta. Lähempi kontakti on syntynyt kahden, vastapäisen rouva M:n ja kutosen rouva H:n kanssa. Rouva H on lähes kuuro, joten hänen televisionsa kuuluu alakerroksiin.
Kerran löysin rouva Hn rapusta seisomasta villapaitansa päällä: avain oli jäänyt sisään kolmatta tuntia sitten. Soitin huoltomiehen, mutten koskaan mennyt hakemaan korvausta, jota rouva tyrkytti.
Rouva M:llä oli korkeasta iästään huolimatta oikein hyvä kuulo ja kaappikello meidän vastaisella seinällä. Hän kutsui minua pikkurouvaksi. En viitsinyt alkaa ämpyilemään.

Puoli vuotta sitten rouva M kuoli.
Muutaman ajan päästä vaihtui nimi postilaatikossa, ja alkoi ramppaaminen. Rouva M:n perijät ovat vallanneet asunnon ja alkaneet remontoida sekä juoda viinaa. Sama kohtalo on ykkösen herra S:n asunnolla, josta vaari kuoli syksyllä.
Pahoin pelkään, että myös kolmosen umpikuurosta rouva T:stä on aika jättänyt. Parvekkeella tuuletettiin tupakankäryisiä nuorisovaatteita.

Uusi aika on alkamassa Kalevassa. Roskakatoksissa on liian monta astiaa ja pensasaidan varpusia on kielletty ruokkimasta. Tänään Aamulehti kertoi kirkon tienoilla käsilaukkuja ryöstävästä parivaljakosta.
Mummot ovat levottomia.

Yhteisessä olohuoneessa

2004-11-29T13:35:00.000+02:00

Kaupin ulkoilumaastot ovat taas muuttuneet hiihtäjien valtakunnaksi. Joku viikko takaperin jalkapallokentät vielä hehkuivat ikivihreinä, nyt nurmilla sylkee neljä lumitykkiä.
Litukassakin alkaa olla enemmän eläinten kuin ihmisten jalanjälkiä.
Se on talvi ny.

Illalla istuttiin Peetussa. Screeniltä tuli Liverpool-Arsenal, ja minulla oli mukana kirja. Biljardikisasta näytti tulevan vaisu: paikalla oli vain vuorossa olevia ja vuoroon tulevia, ja me ei ajateltu pelata.
Kohta sisään pölähti äänekäs joukko tätejä ja setiä, joita harmitti jalkapalloselostuksen unelias tunnelma. Tilasivat napsuja ja puhuivat rumia. (Taitaa joku Kalevan pikkufirmoista tänään olla kiinni "henkilökoulutuksen takia".)
- Ei sitä kukaan kato! Kuka täällä muka kattoo tota??, yksi huusi.
Kolme kättä nousi.
- Kolme vaan! Me soitetaan pari hyvää suomirokkipiisiä!
Mikäs siinä sitten. Loppuilta kuunneltiin toisella korvalla selostusta ja toisella Popedaa. Naiset tanssivat ja nauroivat. Miehet lätkivät pilistä. Pääsin sivulle 57, ja Liverpool voitti. Hyvä ilta kaiken kaikkiaan.

Rautakauppaan

2004-11-28T21:37:00.000+02:00

Näin Claes Ohlssonien ja Bauhaussien kulta-aikana mieleni tekee kirjoittaa Sammon Raudasta ja Väristä, joka on Teiskontiellä sijaitseva polkupyöräliikkeeksi naamioitunut rautakauppa. Olen asioinut ko. liikkeessä nyt parin vuoden ajan aina kesäisin ja palannut puutarhamökilleni Litukalle ostoksilta aina yhtä tyytyväisenä. On kivaa, ettei tarvitse omistaa autoa rautakaupassa käydäkseen kun semmoinen löytyy läheltä.

Kaupassa on aina porukkaa, en tiedä ovatko he kaikki myyjiä vai asiakkaita vai onko Sammon Rauta ja Väri Kalevan työttömien toimintakeskus, mutta ainakin minä pääsen aina jonon ohi palveltavaksi. Olen saanut asiantuntevia neuvoja, minulle on tilattu erinnäisiä kapistuksia kastelukannusta kompostikehikoihin, sekoitettu maaleja ja annettu kaupantekijäisiksi useita vaarivainaan hyppysellisiä nauloja ja ruuveja, maalarinteippejä ja pensseleitä. Soon vissiim se reilum meininki.

Ja mikä parasta: liikkeestä saa -15% mökkiläisalennusta ja kun kohta alan remontoimaan Kalevan kaupunkiasuntoani, aion hyödyntää tuota etua. Ja kun keväällä iskee polkupyöräkuume, tiedätte mistä minut löydätte.

Ostoksilla sunnuntaiaamuna.

2004-11-28T13:00:00.000+02:00

Kävin aamulla vanhempieni luona Kalkussa Länsi-Tampereella. Palatessani piti hakemani maitoa, vähälaktoosista sellaista. Jostain syystä R-kioski ei Tammelantorin kupeessa myynyt rasvatonta vähälaktoosista maitoa, joten painelin sitten Kalevan Pikkoloon.

Kun asuin Nyyrikintiellä Pikkolo oli hyvä paikka sunnuntaiaamun ostoksille. Se aukeaa jo yhdeksältä, kun moni muu paikka aukeaa vasta puoleltapäivin. Tosin Siwa siinä Sammonkadun alkupäässä alkoi jossain vaiheessa palvella joka päivä 8-21. Siwan myyjistä melkein kaikki olivat naisia. En nyt ole käynyt siellä pariin kuukauteen, joten en osaa sanoa, onko näin vieläkin. Yksi heistä vaikutti aina niin pirun kiukkuiselta aamuisin, että hieno sunnuntaiaamun herkkä olotila olisi voinut rikkoutua Siwakäynnillä. Pikkolo puolestaan on jotenkin paljon kasvottomampi, siellä käydessä voi ihan unohtaa että ihmiset sitä paikkaa pyörittävät. Valitettavasti Pikkolo on myös kalliimpi.

Säntillisyyden tyyssija

2004-11-27T15:02:00.001+02:00

Kaleva-blogin alkuinnoittajana toiminee Kallio-blogi, joka on ollut alusta lähtien kiintoisaa luettavaa. Asuin pari vuotta Vallilassa ja kuljin päivittäin työmatkani jalan Hämeentieltä Hesaria pitkin aina urheilutalolle saakka, joten jonkinlainen suhde Kallioon ehti tuossa ajassa syntyä. Kallio on rappioromantiikkaa, se on selvää - mutta mitä on Kaleva?

Kalevan syntytarinoita voi lueskella vaikka täältä; tamperelaiset historijoitsijat ovat koonneet ansiokasta dokumenttia verkkoon. Jos minun pitäisi kuvata Kalevaa yhdellä sanalla, mieleeni tulisi säntillisyys. Kaleva edustaa mielessäni melkoisen päinvastaista infrastruktuuria kuin Kallio. Kalevassa asemakaava on piirretty viivaimella ja tarkastettu moneen kertaan, asunnoista tehtiin siistejä ja taloudellisia koteja, joissa jälleenrakennettiin ja toivuttiin, uskottiin työhön ja vannottiin ahkeruuden ja puritanismin nimeen. Litukan palstoilla viljeltiin tarvittavat vihannekset ja hedelmät, pyykki kuivatettiin Liisankalliolla ja töitä tehtiin, se oli selvää. Kalevan miehet eivät viettäneet aikaa rantakallioilla päätänsä lääkkeillä ja alkoholilla turruttaen, kuten monet Kalliossa asuvat aseveljensä. Kalevassa käytiin lauantaina saunassa kerrostalon kellarissa, kammattiin tukat ja luettiin lapsille iltasatu.

Nykypäivänä tuosta säntillisyydestä kertovat yksinäiset baskeripäiset rollaattorejaan työntelevät rouvat, jotka vastustavat taloyhtiöissään kaapeliverkkoon liittymistä ja putkistosaneerausta ja jotka viimeisillä voimillaan raahautuvat joka kevät palstalleen katsomaan kuinka silloin kerran istutetut omenapuut, kukkasipulit, marjapensaat ja perennat puhkeavat kukkaan. Mitä tapahtuu, kun aika jättää rouvat, siirtolapuutarhamökit ja heidän kerrostalokolossinsa?

Kun valot sammuvat

2004-11-25T17:37:00.000+02:00

Olen tässä viimepäivinä seurannut Ilmarinkadun Esson liikennevalojen vaihtoa. Täytyy kyllä sanoa, että hiemankaan ruuhkaisempaan aikaan ei ole toivoakaan päästä kääntymään Ilmarinkadulta Teiskontielle (varsinkaan vasemmalle) jos liikennevalot eivät ole päällä - saati sitten puuttuvat kokonaan.

Saman ilmiön huomasin aikaisemmin Sammonkadun Prisman valoissa. Olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset valittavat, että kaupungissa on vaikea ajaa autoa. Eikös se ole vähän päin vastoin, sillä liikennevalothan helpottavat hommaa huomattavasti? Tosin tulihan tässä nyt sitten todettua, että kun järjestelmä poikkeaa totutusta, on paniikki käsin kosketeltavissa kun autoilijat arpovat kuka pääsee ensimmäisenä hakemaan päivän tarjoukset.

Kaupunginosia verkossa

2004-11-25T11:01:00.000+02:00

Journalismin tutkimusyksikkö ylläpitää "paikallista yhteisöportaalia" Mansetoria, mistä löytyy myös kaupunginosien kotisivuja. Mansetori tarjoaa sivuille ilmaisen palvelintilan, laitteita ja koulutustakin tarvittaessa.
Sen paremmin Kaleva kuin Tammelakaan eivät ole listalla. Vanhusväestöstä ei taida löytyä verkkovelhoja, ja nuoriso vaan bloggaa?
Yhteisöjen keskustelupalstoilta saa hyvän kuvan siitä, mitä oman asuinalueen asioihin osallistuminen tarkoittaa: valitusta kaavoituksista, törkeästä parkkeeraamisesta, palvelujen vähentämisestä. Vähemmän tällaisia yleisemmin kiinnostavia tarinoita.

Minkälaisen yhteisöllisen osallistumisen muodon Kaleva-blogi mahtaa saada?

Etnistä ruokaa ja liikuntaa.

2004-11-25T07:43:00.000+02:00

Jos kebabit ja pizzat jätetään huomiotta, tiedän Kalevasta kaksi etnistä pikaruokapaikkaa. Toinen on Sammonkadun Teboilin vieressä oleva koju, en muista senkään nimeä, josta saa intialaista ruokaa ja toinen Domuksen vieressä oleva "kiinalainen", jonka pitäjä on kotoisin jostain geneerisestä kaukoidän maasta.

Intialaista kokeilin joskus parikin kertaa, mutta jouduin hieman pettymään. Kasvissyöjänä olen tottunut siihen, että kaikista etnisistä ruoista juuri intialainen on "se juttu", eli varma valinta, joka täyttää. Pikaruokana se vaan ei tunnu toimivan aivan yhtä hyvin.

"Kiinalainen" grilli tarjoilee wokissa laitettua geneeristä kaukoitäruokaa. Kasvissyöjälle tämä on vähän varmempi valinta, joskin tofu on päivästä riippuen joko sopivaa tai liian kuivaa. Tämä on ihan hyvä juttu sinänsä, koska verrokkiravintolasta, Tammelantorin kiinalaisesta (ei siitä Hesen ja Amadeuksen välisestä, vaan siitä torin laidalla olevasta) sain sen ainoan kerran kun kävin vetistä tofua. Juuri mikään ei ole kamalampaa.

Vaimo kävi eilen lenkillä, kun minä vahdin poikaa. Meillä on eräs vakioreitti, jonka usein kierrämme. Reitille on oma nimensäkin, "Uimis". Uimis tarkoittaa Ilmarinkatua pitkin Teiskontielle ja joko hippostalon kulmalta uimahallin valtaväylän puoleista kävelytietä aina Pellervon koululle tai Teiskontietä aina TAYSille, mistä Kissanmaan koulun ohi uimahallille ja valtaväylän puoleista kävelytietä Pellervon koululle, ja kävelytietä uimahallin Sammonkadun puolta, kaupinkadun yli kirkolle, siitä Teiskontien yli, Petsamonkatua Ilmarinkadulle ja Ilmarinkatua kotiin.

Joskus kävelemme Uimiksen koirien kanssa ja kesälllä useammin kuin kerran poikkesimme matkalla hakemaan kiinalaista. Hyvällä säällä saatoimme pysähtyä jollekin Kiovanpuiston lukuisista penkeistä istumaan ja syömään. Eikä haitannut, vaikka sitten loppukesästä poikakin oli mukana, koska se yleensä nukkui vaunuissa. Suolaa olisi voinut tosin olla vähän vähemmän.

Uimahallin "takana" pelataan muuten melkein aina sään salliessa jalkapalloa. En ole koskaan kysynyt noilta pelureilta, mutta epäilen, että toiminta on jotenkin organisoitua. Iso osa pelaajista näyttäisi olevan ulkomaalaisvahvistuksia.

Teiskontien tippejä

2004-11-24T11:59:00.000+02:00

Vai ettei kelpaa päivystää Kalevan pupiloissa? Nyt täytyy minunkin avata peli, olenhan Peetun kantis.
Etelä-Karjalan tytön ensimmäinen kosketus Tampereeseen oli Kalevan puistotiellä. Tein vuoden syrjähypyn keskustaan, ja siitä asti, viisi vuotta kohta, Kalevani on ollut Teiskontiellä, kirkon kupeessa.
Siinä ajassa olen oppinut jopa pitämään kalanmuotoisesta kirkosta. Iltavaloissaan se on kaunis. Kerran kuulin, että kirkon piti alunperin olla viisi metriä korkeampi, minkä takia kellomoukula näyttää suhteettoman suurelta. Siitä asti olen ajatellut asiaa aina ohi kävellessäni: perhana, kyllä siitä pikkasen puuttuu.

Niin, lähikuppiloista. Pedro on illankahussa sivistyneen hiljainen, peränurkkien suurissa lepotuoleissa kelpaa huoahtaa. Yötä kohti meno toki muuttuu paremmaksi, ja totta on, että Kalevan ihmiskirjossa silloin löytyy. Sopii sinne monen junan väkeä, ei katsota pahalla muita kuin niitä jotka huutelevat visavastauksia ääneen.
Ilvestien Vaakunaan en sen sijaan ole tohtinut. Sieltä raikaa Moottoritie on kuuma aamuyhdeksältä.
Isossa risteyksessä seisoo herra Pickwick. Kelpo pitsaa ja kanasalaattia, opiskelijalle 6 desiä olutta viiden hinnalla. Kesäterassi varsin aurinkoinen. Vanhempaa ja mölyisämpää väkeä kuin Pedrolla, mutta sivistynyttä ja visailevaa, kuten tamperelaiset aina.

Tiedemies jutteli alempana Teiskontien grillistä. Kyseessä on legendaarinen Marjon grilli - tsekkaa sivuilta varsinkin asiakkaiden ennätykset, kuten:
2x jättiburger kaikilla mausteilla
2x höyrymakkara
1x peremetz kaikilla mausteilla
2x 0.5ltr limsaa

Huh. Marjolla on kuulemma keskiviikkoisin erikoistarjous, jonka voin tässä paljastaa teille pojat: kun antaa lentosuukon myyjälle, saapi alennusta!

Hautuumaa ja pubit

2004-11-23T16:15:00.000+02:00

Kalevankankaan hautuumaan kuulumisesta Kalevaan voi olla paria eri mieltä. Uskon kuitenkin että kannattaa olla inklusiivinen, sillä hautuumaa on kulttuurihistoriallisesti ja ekologisesti merkittävä kohde. Jos me emme omi sitä, joku muu tekee sen. Missä tarkka raja sitten menisi, kuuluuhan etelärinne epäilemättä kohteeseen Kalevankangas kuulumatta kohteeseen Kaleva? Asiasta voi tehtailla tarkan määritelmän, mutta sen hyöty on rajallinen. Käytännössä mitään sekaannuksia ei varmaankaan pääse syntymään.

Kalevan rajoitteena on hyvien pubien puute. Juottolan hyvyys on tietenkin yksilöllinen arvoarvostelma. Mutta suurinta osaa paikoista voi luonnehtia lähiöräkälöiksi. Niissä viihtyy vähemmän koulutettu työ- ja työttömyysväestö. Kaikki kunnia proletariaatille: silti kaipaisi siistimpää paikkaa jossa voi pistäytyä palaveria pitämässä.

Kutsu

2004-11-23T15:19:00.000+02:00

Tervetuloa uudet kirjoittajat! Jos haluat Kalevablogin kirjoittajaksi, lähetä postia osoitteeseen kalevablogi@suomi24.fi.