Kolaripaikka

Eipä uskoisi, että tässä on eräs Tampereen pahimmista kolaripaikoista - Teiskontien ja Kaupinkadun risteys. Viimeksi rysähtivät bussi ja henkilöauto.

Vainajia ei yleensä sentään tule.

Kenkä tolpassa

Kenen kenkä on jäänyt Liisanpuistoon?

Kävin Saukonpuistossa kuvaamassa iltataivasta ja säikyttelemässä lenkkeilijöitä. Ärinöistä päätellen ainakin koirat olivat varmoja siitä, että koivun alla kyyristelevä tyyppi on itsensäpaljastelija joka olisi syytä pikimmiten kuohita.

Ikuinen kaupunki

Kävin Tampereella. Tämä tärähtänyt kuva on Sammonkadun alkupäästä. Paikalta, jonka muistan koko elämäni ajalta. Heti oikealla oli R-kioski, seuraavassa rakennuksessa omituinen pieni lahjakauppa. 10-vuotiaana sieltä piti saada vedettävä gorillarobotti, joka sylki tulta. Ostin sieltä lahjan veljenpojalleni vielä viimeisinä kuukausina ennen sulkemista.

Näissä taloissa on ollut rahaliikkeitä, kebab-paikkoja, rintsikkaliikkeitä, asunnonvälitystä ja ties mitä. Heti vastapäätä kadun toisella puolella SYP, johon sain ensimmäisen oman tilini. Itse asiassa tilini on merkitty edelleen samaan konttoriin, joka nyttemmin on siirretty Kaupinkadun toiselle puolelle. Aikanaan sen vieressä oli kahta intohimoani, pyöräilyä ja koottavia lentokoneita myyvä Onne Korkee, josta kirjoitin aiemmin.

Fyysisesti ympäristö on muuttunut tuskin ollenkaan. Sanotaan, että kaupungille on tyypillistä syke: liike joka tuntuu mutta joka palaa lähtökohtaansa. Todennäköisesti tämä kadunpätkä näyttää samalta kun minuakaan ei enää ole. Kaupat aloittavat ja lopettavat, mutta vanhan korvaa aina jokin muu. Vikkulasta tuli videovuokraamo. Nyt siellä taitaa olla etninen ruokakauppa. Epäilyttävännäköiset taatelipaketit palasivat Sammonkadun varteen muutaman vuoden retrofuturistisen audiovisuaalisen harharetken jälkeen.

Maalla vanha korvataan uudella, kylät kuolevat kokonaan tai peltojen päälle vedetään moottoritie ja kerrostaloja. Kaupunki pysyy. Se on ihmisen elämäntavan päätepiste. Joissain maissa siinä ollaan pysytty jo vuosisatoja.

Mitäs me paikallisaktiivit

Olin eilen työn puolesta kuuntelemassa tamperelaisten asukas- ja omakotiyhdistysten ideointia kulttuuripääkaupunkiudesta.
Joku mainitsi kotisivut kätevänä tapana tuoda kaupunginosille näkyvyyttä. Kun olin vain kuvaamassa, en kehdannut puhua, mutta blogi olisi ilmainen, helppokäyttöinen ja keskusteluakin mahdollistava vaihtoehto. Ja eikös se ole näin eTampereen jalanjäljissä hienoa, että esimerkiksi tämä Kalevablogi syntyi niin sanotusti omaehtoisesti, ihan ilman hankerahoja ja aktivointeja? Tamperelaista kaupunkikulttuuria aidoimmillaan siis?

Mansetorilla on samantapaista ideaa, mutta harvakseltaan näyttävät päivittävän yksittäisten kaupungiosien sivuja. Kalevalla ei sivuja siellä olekaan, joten taidamme olla kaupunginosamme ainoat aktiivit. Naapureista Petsulla ja Kissanmaalla on yritystä.

Blogilistalla on kaikkiaan 54 Tampere-luokitettua blogia (joihin tämä ei näköjään kuulunut - otin oikeudet korjata asian). Kulttuurikaupunkia pohtivat varmaan riemastuisivat tästä ruohonjuuritason tamperelaisuudesta, jos tietäisivät. Vaan aika harva siinä joukossa (niin kuin muissakaan joukoissa ns. blogistanian ulkopuolella) on koskaan blogeista kuullutkaan.
Ja toisaalta, vaikka viranhaltijat kiinnostuisivatkin ruohonjuuritasosta, ruohonjuuritasolla kaupungin hankkeille tavataan nyrpistää nenää. Saa nähdä, onnistutaanko Tampere2011 -hankkeesta tekemään poikkeus. Se ei nimittäin onnistu mitenkään, ellei asukkaita jotenkin saada asian taakse.

No, taisin harhautua jaarittelemaan. Palaan odottamaan illan myrskyä ja sitä, että Ilveskadun viemärit tukkeutuvat ja saadan taas tulva.