Sleepless in Sammonkatu

Kaleva on viime päivinä ollut julkisuudessa sitkeän tupakkamiehen ansiosta.
Sammonkatu 39:ssä ei uskalleta nukkua, kun eräs asukkaista on ottanut tavakseen sytyttää asuntonsa tuleen. Ensimmäisellä kerralla syttyi sänky tupakoidessa, seuraavalla kerralla paloi keittiössä ja nyt kolmannella kerralla mies kertoi tupakoineensa kylpyhuoneessa.
Miehen kerrotaan kärsivän "puutteellisesta elämänhallinnasta", mikä ei tietenkään riitä vangitsemisen tai pakkohoidon syyksi. Naapurit ovat aiemmin jo toimittaneet miehen hoitoon, mutta koti-ikävä ajoi hänet takaisin asuntoonsa. Nyt naapurit ovat Aamulehden mukaan kyllästyneet vahtimaan ja sammuttelemaan miehen asuntoa, ja häätökeinoja pohditaan.
- Ei täällä nukuta silloin, kun tiedetään, että kyseinen asukas on kotona, kertoo eräs talon asukas.

Poliisi kertoo lehdessä, että varomattomasta tulenkäsittelystä voi saada puoli vuotta kakkua, eikä tällaisestä teosta epäiltyä voi pitää pidätettynä tai vangita.
Tällä hetkellä mies on kuitenkin vielä esitutkintaa varten putk--, anteeksi, poliisin suojissa, joten ehkäpä uni tulee Sammonkadulla silmään.

Hajamuistoja itäpäästä

Nykyisen Iskun kohdalla oli vielä 80-luvun alussa tyhjä sorakenttä. En tiedä käytettiinkö sitä mihinkään muuhun kuin että tivoli pystytettiin sinne kerran tai pari vuodessa. Silloin sirkuksissa sai vielä olla norsuja.

Kenttä saattaa olla ollut jäännös Vapaa-ajan maasta, kauppaoppilaitoksen oppilaiden pystyttämästä 60-70-lukujen taitteen messualueesta. Viimeksi kun kävin paikalla, siitä oli jäljellä vain yksi tienpätkä, joka erkanee kekkosentien viereiseltä pyörätieltä Pellervon tornien ja Iskun välissä kohti Kalevan keskipistettä. En tiedä onko uusi urheiluhalli rakennettu sen päälle.

Vapaa-ajanmaan tunnetuimmat kohteet taisivat olla kekkosenkäymä hirsisauna uima-altaineen sekä korkea vihreä Kafi-asuntovaunuja mainostanut kota. Kota todennäköisesti purettiin joskus 70-luvun lopulla. Tarkemmin muistavat korjatkoot. Alueella saattoi olla myös torni, mahdollisesti väriltään keltainen ja metalliputkista rakennettu. Mainitsemani tienpätkä oli Vapaa-ajanmaan pääkatu, jonka varrella oli ainakin paineilmalla pystyssäpysyviä kuplahalleja, mutta varmaan myös kiinteämpiä hallirakennuksia. Netistä ei löytynyt mitään aineistoa, eikä jäljellä liene urbaaniarkeologeillekaan paljoa tongittavaa.

Oletteko koskaan muuten miettineet, miksi sammonkatu tekee siellä Prisman päässä hassun mutkan. Prisman vieressä on matalampi aaltoseinäinen rakennus. Se rakennettiin 1970 tai 1971 Kaihari-centeriksi, todennäköisesti Tampereen ensimmäiseksi automarketiksi. Kalle Kaiharilla oli kuulemma ns. suhteita, ja siksi tietä ei vedetty suoraan eli kauempaa ohi myymälän. Jutun todenperäisyydestä ei ole tietoa.

Onko muuten vielä näin: muinoin kauppaopiston parkkipaikan lumet kasattiin keskelle korkeiksi kinoksiksi, joihin tenavat kaivoivat huomattavan suuria lumilinnoja käytävineen ja huoneineen.

Pörriäiset

Teiskontie on vaikea ylittää, se on liian iso. Leikkaus Kalevan yhtenäisyydessä. Varsinkin näin sohjotalvena polkupyöräilijä on tuskissaan. Teiskontien itäpäästä löytyy lounaskahvila Pörriäiset. Ajattelen ensin ihan eläkeläispaikaksi. Kahvia, pullaa ja kotiruoaksi kutsuttuja, perussuomalaiseksi mieltyviä syötäviä edulliseen hintaan. Sisustus on valoisa, hieman teennäisen oloisia puupanelointeja tavanomaisen katutason liikehuoneiston kolkkoutta pehmentämässä. Ollaan juuri syömässä, kun sisään rynnii jotain koululaisia laskiasipullaa syömään. Valtaavat kaikki tyhjät tilat, metelöivät. Eikö se koulun limsa-automaatti riitä? Keskustemme Hitleristä ja Hannah Arendtista, epäilen että viereisen pöydän ruokailijat kuulevat ja paheksuvat. Ulkona sellainen sohjosään sumupilvisyys, joka masentaa helposti, ja saa ajattelemaan hyvää sähköstä. Ruoan hintaan kuuluu tietysti salaatti ja kahvi. Pullasta on maksettava erikseen. Kaikinpuolin turhan intiimi tila minulle, syön ja kahvittelen mieluummin sellaisissa hiukan vieraantuneissa paikoissa kuin huoltoasemilla, rautatieasemilla tai yliopiston massaruokalassa. Seuraavaksi kirjoitan tänne Jäähovista, vaikka se teknisesti onkin Kekkosentien väärällä puolella. Matkaa Kalevasta on kuitenkin vain proverbin kivenheitto.